Yhdenvertaisemmat yhteisöt pelikulttuurin muutoksen ytimessä

Digitaalinen pelaaminen on arkipäivää nuorisotyön kentällä. Sen kautta myös pelikulttuurin ajankohtaiset ilmiöt ja haasteet nousevat esille nuorten parissa tehtävässä työssä. Keskustelunaiheet voivat esimerkiksi liittyä peleissä esiintyvään häirintään ja vihapuheeseen sekä stereotypioihin. Monet nuoret tasapainottelevat digitaalisten pelien kiinnostavuuden ja niiden yhteisöjen toksisuuden (eng. toxic: myrkyllinen) välillä. Myrkyllinen ilmapiiri ja sen ilmenemismuodot pelien yhteisöissä vaikuttavat nuorten valintoihin siitä, mitä ja miten he pelaavat, sekä mitä käyttäytymismalleja he oppivat selviytyäkseen rakkaan harrastuksen parissa (Alin 2018; Kowert & Kilmer 2023). Nuorten kohtaaman häirinnän ja vihapuheen käsittelyä voidaan tukea erilaisilla kasvatuksellisilla menetelmillä sekä turvallisemman yhteisöllisyyden luomisella omassa pelitoiminnassa.

Pelikasvatus on osa mediakasvatusta, joka on nykyisessä digitaalisessa yhteiskunnassa yhtä tärkeää kuin esimerkiksi liikennekasvatus tai terveyskasvatus. Pelikulttuuri ei ole ainoa, jossa ilmenee erilaisia syrjinnän muotoja, vaan ne ovat osa laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Samat ennakkoluulot, normit ja rakenteet vaikuttavat kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja kulttuurin aloilla. Ilmiöt liittyvät erityisesti ihmisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja itsensä ilmaisuun ja niiden ilmenemismuodot verkon keskustelukulttuurissa ovat johtaneet yhä polarisoidumpaan yhteiskuntaan myös verkon ulkopuolella. (Poliisiammattikorkeakoulu 2022)

Pelikasvatuksessa onkin tärkeää huomioida ilmiöiden laajempi konteksti sekä siihen vaikuttamisen mahdollisuudet. Jos nuoret oppivat aktiivisesti tukemaan kaikille turvallisempaa tilaa huolimatta siitä, kuinka myrkyllistä ympärillä olevan kulttuurin lähtötilanne on, antaa se heille hyviä eväitä pärjätä myös muissa ympäristöissä. Monet yhdenvertaisuutta tukevat toimintamallit ja työkalut toimivat yhtä lailla pelikulttuurissa kuin sen ulkopuolellakin.

Askeleita kohti yhdenvertaisempaa pelitoimintaa

Non-Toxic-hanke on tarttunut kysymyksiin kaikille turvallisemmasta digitaalisesta pelitoiminnasta ja etsinyt hankkeen aikana rakennusaineita yhdenvertaisempaan, vihapuheesta ja häirinnästä vapaaseen pelikasvatustyöhön. Monivuotisen työn tuloksena hanke julkaisi tiistaina 29.8. Aloittelijan opas yhdenvertaisempaan pelitoimintaan-oppaan kaikille nuorten ja digitaalisten pelien parissa toimiville aikuisille. Hankkeen kokemusten ja tutkimustiedon pohjalta oppaaseen on kerätty eri pelitoimijoiden käyttämiä, hyväksi todettuja työkaluja ja menetelmiä yhdenvertaisemman pelitoiminnan toteuttamiseen. Oppaan menetelmiä ja työkaluja ovat mm. yhdenvertaisuussuunnitelma, häirintäyhdyshenkilö, esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen, turvallisemman tilan periaatteet sekä tunnekasvatus.

Häirintää ja vihapuhetta harjoittavat peliyhteisöt ylläpitävät toksista pelikulttuuria esimerkiksi ryhmäkäyttäytymisen avulla. Tutkimusten mukaan on todennäköisempää, että pelaajat käyttäytyvät huonommin muita kohtaan, jos heidän ympärillään oleva ryhmä ylläpitää toksisia normeja, siitä ei tule seuraamuksia, tai jos heitä itseään on kohdeltu huonosti (Kowert 2020). Vanhojen normien tietoinen ja näkyvä rikkominen pelitoiminnassa voi antaa nuorelle parempia esikuvia sekä rohkeutta puuttua häiritsevään käyttäytymiseen myös muissa yhteisöissä. Yhdenvertaisuutta edistävien työkalujen ja toimintamallien näkyvä käyttäminen vaikuttaa ennaltaehkäisevästi häirintään ja syrjintään tekemällä häirinnän vastaisesta käyttäytymisestä sosiaalisesti hyväksyttävää ja toivottavaa.

Jos yhteisö ei ole aktiivisesti poistamassa esteitä pelitoimintaan osallistumiselle, se todennäköisesti huomaamattaan ylläpitää niitä.

Aktiivinen ja pitkäjänteinen toiminta on avainasemassa häirinnän ennaltaehkäisyssä. Jos yhteisö puuttuu ainoastaan räikeimpiin häirintätapauksiin tai jos se pelkää vieraannuttavansa jäseniä ottamalla yhdenvertaisuusasiat liian näkyvästi esille, antaa se samalla periksi samalle sosiaaliselle paineelle, joka ylläpitää syrjinnän kulttuuria peleissä. On aina helpompaa mennä koetun valtavirran mukana kuin asettua haastamaan sitä. Näissä tilanteissa on hyvä muistaa, että pelikulttuurissa pätevät samat tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät lait, velvoitteet ja toivotut käytöstavat kuin muuallakin yhteiskunnassa. Tämän lisäksi häirintää harjoittavat henkilöt ovat äänekäs, mutta pieni vähemmistö. Suurin osa pelaajista on hiljaisia hyväksyjiä, jotka todennäköisesti siirtyvät tukemaan kaikille turvallisempia käytänteitä, jos niiden omaksuminen tehdään mahdollisimman helpoksi.

 

Suunnitelmallisuudella luodaan turvallisempia yhteisöjä

Digitaalisessa pelitoiminnassa turvallisempaa tilaa luodaan niin fyysiseen pelitilaan kuin digitaalisiin yhteisöihin. Parhaat keinot turvallisuuden edistämiseen pyrkivät vastaamaan yhdenvertaisuuden tarpeisiin ennaltaehkäisevästi ja peliyhteisöä osallistavasti. Taustalla toimiva järjestö, organisaatio, yhteisö tai muu ryhmä voi osaltaan helpottaa yhdenvertaisuustyötä tekemällä nuorille ja vanhemmille näkyvillä olevan eettisen ohjeistuksen sekä toimintaa ohjaavan yhdenvertaisuussuunnitelman, ja pitämällä ne mukana ohjenuorina jokaisessa toiminnassa. Näiden lisäksi ryhmä- tai toimintakohtaisesti voi tehdä omat turvallisemman tilan periaatteet.

Siinä missä eettinen ohjeistus rakentuu organisaation omista arvoista ja sen voi tehdä organisaation sisäisesti, yhdenvertaisuussuunnitelma sekä turvallisemman tilan periaatteet on hyvä tehdä koko yhteisön voimin ja päivittää tasaisin väliajoin. Osallistamalla toiminnan kävijöitä ja työntekijöitä suunnittelussa, voidaan paremmin taata, että ne vastaavat henkilöiden monipuolisiin tarpeisiin. Yhdenvertaisuussuunnitelmalla voidaan myös ennakoivasti huomioida tarpeita, jotka eivät ole vielä nousseet näkyviksi. Toiminnan esteettömyys ja saavutettavuus hyödyttävät niin uusia kuin vanhojakin yhteisön jäseniä ja ovat tärkeitä pitää mielessä yhdenvertaisuussuunnitelmaa tehdessä. Suunnitelmaan tulee myös kirjata toimintaan vaikuttavat lait ja muut viralliset toimintamallit, jotta toiminnan laatua ohjaavat säädökset ovat kaikkien tiedossa.

Suunnitelmallisella ja saavutettavalla viestinnällä taataan, että hyvät aikomukset yhdenvertaisuudesta eivät jää vain paperille vaan ne tulevat osaksi arjen toimintoja. Laadukas viestintä vie paljon aikaa ja resursseja. Se myös vaatii ammattitaitoa, jota ei aina ole valmiina perusnuorisotyöntekijöillä. Jos organisaatio ei pysty palkkaamaan viestintään omaa, ammattitaitoista työntekijää, sen tulisi varmistaa, että viestinnästä vastaavalle ohjaajalle tarjotaan riittävästi työaikaa ja kouluttautumismahdollisuuksia viestinnän toteuttamiseen. On myös huomioitava, että viestintä ei ole vain sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa mainontaa nuorille ja vanhemmille, vaan siihen sisältyy myös tapa, jolla organisaatiossa viestitään sisäisesti sekä miten fyysisessä tilassa kerrotaan toiminnan sisällöstä.

 

Kaiken keskiössä kasvattaja

Kasvattajan oma suhtautuminen peleihin sekä siihen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, on avainasemassa yhdenvertaisemman toiminnan toteuttamisessa. Joskus voi olla jopa hyötyä siitä, että ei ole kasvanut pelikulttuurin parissa vaan siihen tutustuu myöhemmin elämässä. Silloin pelikulttuurin normit eivät ole juurtuneet omaan käytökseen, ja kulttuurin haasteita pystyy tarkistelemaan ulkopuolisen silmin. Kasvattajan onkin tärkeää reflektoida omia lähtökohtia sekä tottumuksiaan, ja miettiä niiden vaikutuksia hänen toimintaansa.

Jokainen lasten ja nuorten kanssa tekemisissä oleva aikuinen voi olla pelikasvattaja, ja kasvattajan suhtautuminen pelaamiseen rakentaa nuoren mielikuvaa pelaamisen maailmasta. Minkälainen pelikasvattaja haluaisit siis itse olla? Vastaamalla kysymykseen sekä tutustumalla Aloittelijan opas yhdenvertaisempaan pelitoimintaan-julkaisuun voit selkeyttää tavoitteitasi ja lähteä tavoittelemaan kaikille turvallisempaa pelikulttuuria.

 

Non-Toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke on kolmessa vaiheessa vuosina 2017–2023 toteutettu hanke. Hankkeen rahoittajana on Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sitä koordinoi yhdessä hankekumppaneiden kanssa Helsingin kaupungin nuorisopalvelut. Hankkeen tavoitteena on kehittää pelikulttuuria ja pelitoimintaa kaikille avoimeksi ja turvalliseksi, vihapuheesta ja häirinnästä vapaaksi harrastukseksi keskittymällä nuorten parissa toimivien kasvattajien osaamisen vahvistamiseen, tutkimustiedon tuottamiseen sekä työkalujen ja toimintatapojen kehittämiseen. Lisätietoja: https://nuoret.hel.fi/non-toxic/

 

 

Lähteet:

Ella Alin https://www.hel.fi/static/nk/Julkaisut/non-toxic.pdf

Kowert & Kilmer: https://www.takethis.org/2023/08/research-report-toxic-gamers-are-alienating-your-core-demographic-the-business-case-for-community-management/

Kowert 2020: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2020.598947/full

Poliisiammattikorkeakoulu 2022: https://polamk.fi/-/tutkimus-vihapuheesta-on-tullut-kiintea-osa-verkon-toimintakulttuuria-ja-sen-kitkeminen-on-vaikeaa