Tietokone auki pöydällä ja käsi siinä. Toisessa kädessä puhelin.

Arkisto

Miten kohdata teknologinen maailma nuorisotyössä?

08. maaliskuu 2013

Netti on arjessa, juhlassa, liki kaikkialla. Netin käytöstä on muovautunut lasten ja nuorten maailman olennainen areena. Netti on osa kaverisuhteiden hoitamista, viihdettä, tiedonhakua, hengailua, seurustelua, harrastamista – yksinoloa ja sosiaalisuutta. Muutosta tai kyllästymistä koneisiin ei ole odotettavissa. Pikemminkin käyttötahti kiihtyy.

Uusin Lasten mediabarometri– julkaisu osoittaa, kuinka kiinteä osa arkea netti on. Vain muutama prosentti 10-12- vuotiaista ei käytä nettiä ollenkaan, pääosa käyttää sitä viikoittain. Sähköpostikin on yhdeksällä kymmenestä nelos-, viitos- ja kuutosluokkalaisesta. Kun edellisiin vuosiin verrataan, on varhaisnuorten Internetin käyttö lisääntynyt. Varhaisnuoret käyvät sosiaalisessa mediassa, pelaavat, kuuntelevat musiikkia, katsovat videoita ja lähettävät sähköpostia. Netistä on tullut luonteva osa arkista olemassaoloa. Ja varhaisnuoret, jotka ovat kasvaneet teknologiseen maailmaan, elävät pitkän osan aikuisuuttaan niiden kokemusten varassa ja muovaamana, joiden parissa he varttuivat.

Koska netti on osa arkielämää, asettuu nettinuorisotyö varsin perustavana haasteena nuorisotyölle. Kyse ei ole samanlaisesta toiminnasta kuin vaikkapa leireissä tai nuorisokahviloissa – se sopii monille, mutta ei ole kohtuuton tappio, jos joku jää paitsi. Kyse verkkonuorisotyössä on jostakin syvemmästä asiasta. Ei ole kyse vain välineestä ja sen käyttötaidoista, vaan siitä, että netin myötä ympäristö muovautuu uusiksi. Tässä muuntuneessa ympäristössä pitäisi osata toimia ja elää omaa hyvää elämäänsä yhdessä lähimmäisten kanssa. Tämän takia verkkonuorisotyö ei ole vain jokin nuorisotyön osa-alue muiden osa-alueiden joukossa, vaan jollakin tapaa perustavaa laatua oleva toiminto. Siinä on viime kädessä kysymys siitä, mitä on inhimillisyys ja ihmisyys teknologisessa maailmassa, jossa koneet ja ihmiset vaikuttavat toisiinsa.

Nuorisokasvatuksen tehtävänä on huolehtia nuoresta ja hänen suhteestaan ihmisiin ja maailmaan – ja jos, kuten mediabarometrin tuloksista voi päätellä, suhde sekä omaan identiteettiin, siihen millainen on, on osin koneiden kautta määrittynyt, ja suhde myös muihin jäsentyy osin teknologian kautta, on nuorisotyölle paljonkin tiliä tehtävänä verkon kanssa. Oma hyvinvointi ja suhde maailmaan muotoutuu teknologian välittämänä. Jotenkin se pitäisi huomioida nuorisotyössä.

teknologistuva kasvatusOlennaista on myös huomata, etteivät monetkaan vanhat käsitykset tai käsitteet oikein pure teknologisoituvaan maailmaan ja nettinuoruuteen. On hankala erottaa selkeästi yksin oloa ja sosiaalista toimintaa: nuori voi olla koneen ääressä yksin, ja silti olla kokemuksellisesti osa verkkoyhteisöä. Ja toisaalta koneen ääressä olemisen kuvakin voi olla harhaanjohtava, sillä nettiä käytetään enenevässä määrin myös kännyköitten kautta. Myöskään virtuaalinen ja todellinen eivät eroa selkeästi: se, mitä kirjoitan verkkoon ja miten siellä toimin, vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen minusta irl (in real life)- ympyröissä. Leikki ja tavoitteellinen toiminta sekoittuvat: hauskanpidon lomassa oppii asioita kuin huomaamatta, ja on hankala sanoa, milloin toinen alkaa, toinen loppuu, tai missä rajat kulkevat. Myös kasvatuksen ja viihteen raja-aidat häilyvät. Yhdysvalloissa puhutaan käsitteellä edutainment, joka yhdistää sanat kasvatus (education) ja viihde (entertainment). Maailmaa, jota teknologia on muovannut uusiksi, ei voi kaikilta osin ymmärtää vanhoilla käsitteillä eikä sitä saa haltuun vanhoilla toimintatavoilla. Vaaditaan uusia oivalluksia, ja uutta oppimista.

Toisaalta muutoksia ja katkeamia olisi helppo liioitella. Tulee nähdä uudet avaumat, ja ne asiat, jotka säilyvät. Esimerkiksi nuorten ystävyyksiä tarkasteltaessa käy ilmi, että nuoret edelleen kiinnittyvät omaan alueeseensa ja saavat ystävänsä pääosin lähiympäristöstään. Mutta näiden ystävien kanssa ollaan sekä kasvokkain että verkossa. Netti ei ehkä murenna perinteisiä sosiaalisuuden muotoja, mutta tuo sinne uusia kierroksia. Näihin uusiin toimintoihin nuorisotyön olisi vastattava tavalla, joka säilyttää nuorisotyön vahvuudet, mutta tulkitsee niitä uuden tilanteen varassa.

Uusista ja kehittymässä olevista asioista on hankala saada otetta. Mutta niitä kannattaa kysyä ja ihmetellä. Voidaan esittää muutama yksinkertainen kysymys. Missä nuoret oppivat, miten käyttää nettiä oman hyvän edistämiseksi? Missä ovat ne aikuiset, joiden kanssa voi käydä luontevia keskusteluja niistä ilmiöistä, joihin netissä törmää, sekä uhista että riemun aiheista? Mitä tapahtuu aikuisille, jotka saattavat olla verkkoasioissa paljon nuoria tietämättömämpiä – perinteisesti on ajateltu, että kasvatuksessa vanhemman sukupolven tehtävänä olisi opastaa nuoria maailmaan, ja nyt nuoret tietävät enemmän. Onko kasvatuksen tavoitteeksi otettava maailmaan saattamisen sijaan se, että ihmetellään ja opetellaan asioita yhdessä?

Näen itse asian siten, että verkossa kasvamisen haasteet koskettavat kaikkea nuorisotyötä, tai kaikkia niitä toimintoja, jotka nuoria tukevat. Maailmassa, jota teknologia on jo muovannut, ei voi toimia pelkästään vanhoilla menetelmillä. Esimerkiksi toisilleen anoreksiavinkkejä verkossa jakavien nuorten kanssa pelkkä fyysinen kontakti ei riitä. Mutta en kyllä usko, että pelkkä verkkopohjainen toimintakaan yksin riittää. Haluaisin, että nämä kaksi asiaa yhdistyisivät. Omassa ihannenäyssäni nuorisotyö ei jakautuisi verkkonuorisotyöhön ja kohtaavaan työhön, vaan nuorisotyö yhdistäisi ketterästi verkkoa kasvokkaiseen ja kasvokkaista verkkoon aina sen mukaan, mitä tilanne vaatii. Työntekijöillä olisi paitsi taito käyttää välineitä, myös kyky ymmärtää, miten näitä välineitä käytetään kasvatukseen ja ohjaukseen.

Verkkonuorisotyössä on paljon opittavaa, ja on hienoa, että tätä oppimista tapahtuu sekä paikallisesti että valtakunnan tasolla. Elämme teknologisessa maailmassa – jotkut teknologian tutkijat väittävät, että suhteemme teknologiaan on aivan yhtä olennainen kuin suhteemme toisiin ihmisiin. Yhtä vähän kuin voimme elää ilman toisia ihmisiä, on tässä ajassa mahdollista elää ilman teknologiaa. Jos tätä ajatusta jatkaa eteenpäin, voisi väittää, että nuorisotyö ilman teknologiaa tässä, teknologisessa, ajassa on kuin nuorisotyö ilman ryhmää. Köyhempi. Vähemmän nuorten kohtaamaan todellisuuteen reagoiva. Vastuuttomampi, eri maailmassa elävä. Kysymys nuorisotyön ja verkkotoiminnan suhteesta ei siis ole vain ohimenevä muoti tai jokin arjesta irrallinen teknologia-hihhulointi, vaan perustavaa laatua oleva kasvatuksellinen haaste tässä ajassa ja tässä maailmassa, jota asutamme.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto