Arkisto

Nuorisotyöntekijä, nuorten kokemusmaailman asiantuntija

20. huhtikuu 2015

”The internet is a reflection of our society and that mirror is going to be reflecting what we see. If we do not like what we see in that mirror the problem is not to fix the mirror, we have to fix society.” (Vint Cerf)

Nuorten verkkomaailma on meille yhä monella tapaa tuntematon alue. Vaikka tiedämme, että nuorten vapaa-aikaan kuuluu keskeisenä osana erilaisten pikaviesti- ja some-palvelujen käyttö, pelaaminen, videoiden katseleminen, blogien ylläpitäminen ja niin edelleen, meidän on edelleen vaikea ymmärtää miksi ja miten nuoret toimivat erilaisissa verkkoympäristöissä.

Julkisessa keskustelussa nuorten verkkomaailmaa on käsitelty tyypillisesti moralisoivaan sävyyn: internet sisältää lapsen ja nuoren kehityksen kannalta haitallista sisältöä ja eri verkkoympäristöissä nuoret joko kiusaavat toisiaan tai aikuiset ovat heitä siellä ahdistelemassa. Johtopäätöksenä on helposti se, että niin nuoriin kuin internetiinkin tarvitaan lisää kontrollia ja valvontaa.

Nuoriin kohdistuvassa moralisoinnissa ei sinänsä ole mitään uutta. Eri vuosikymmeninä aikuiset ovat kauhistelleet nuorten toimintaa ja heidän edustamiaan kulttuurisia ilmiöitä. Uutta on se, että digitaalinen teknologia ja internet ovat muuttaneet perustavanlaatuisesti maailmaamme eikä kyse ole vain ohimenevästä muoti-ilmiöstä. Tämän muutoksen etulinjassa ovat nuoret, mikä haastaa perinteisen valta-asetelman. Kasvattajan näkökulmasta tämä muodostaa ongelman: mikä on minun kontrollini ja valta-asemani suhteessa nuoreen, jos en ole tietoinen siitä, missä hän on, kenen kanssa ja mitä hän siellä tekee.

Nuoret ovat nuoria, myös internet-aikakaudella

Vedetään kuitenkin rauhassa syvään henkeä ja pohditaan sitä, mitkä asiat eivät ole oleellisesti muuttuneet. Nuorilla on kautta historian ollut tarve luoda omia rajattuja sosiaalisia tiloja, joita he voivat itse kontrolloida ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa ja aikuisten asettamia odotuksia ja vaateita. Erilaisten nuorisokulttuurien muodostuminen onkin pohjautunut haluun tulkita omalla tavalla elinympäristöä ja osoittaa riippumattomuutta sekä myös osaltaan toimia vastareaktiona vanhemmille sukupolville. Tavat erottautua ovat perustuneet niin tietynlaiseen pukeutumiseen, puhetapaan kuin musiikkimakuun.

Tätä taustaa vasten ei ole oikeastaan lainkaan yllättävää, miksi nuoret haluavat rakentaa verkossa aikuisista vapaita tiloja. Amerikkalainen mediatutkija Danah Boyd on todennut, että kyse ei ole niinkään siitä, että nuoret haluaisivat verkossa piiloutua aikuisilta, vaan he haluavat suojella omaa yksityisyyttään. Boyd korostaakin, ettei nuorille verkon käytössä ole kyse virtuaalisen ja reaalisen maailman erottamisesta toisistaan, vaan toimimisesta monissa erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Tämä on keskeistä identiteetin rakentamisessa ja yhteisöön ja yhteiskuntaan kasvamisessa. Aivan kuten nuoret eivät halua vanhempiensa tonkivan heidän huonettaan tai vahtivan heidän jokaista liikettään, he eivät myöskään halua vanhempia verkkoon moderoimaan jokaista klikkausta tai kaverin kanssa käytyä keskustelua.

Kiinnostu nuoren verkkomaailmasta

Jos lähtöoletuksena on se, että nuoret haluavat muodostaa aikuisista vapaita tiloja, mikä on silloin aikuisen ja etenkin nuorisotyön ammattilaisen rooli ja tehtävä? Tiivistetysti voisi sanoa, että tehtävänä on oman ymmärryksen lisääminen ja nuoren tukeminen.

Ymmärryksen lisääminen lähtee kiinnostuksen osoittamisesta nuorelle siihen, mitä hän tekee verkossa, kenen kanssa ja miksi. Kun nuorilta on kysytty verkon ja eri verkkovälineiden käyttöä, keskeisiksi motiiveiksi nousee halu olla vuorovaikutuksessa ja kokea yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa. Näkökulmasta riippuen asiassa ei joko ole mitään uutta ja yllättävää, tai universaali ajatus yhteisöllisyyden kaipuusta voi tuntua hyvinkin helpottavalta varsinkin niille, jotka ovat luokitelleet älypuhelinta tai tietokonetta käyttävän nuoren todellisuudesta vieraantuneeksi ja muista ihmisistä syrjäytyneeksi.

Nuoren verkkomaailmaa koskevien ilmiöiden ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti niiden hyväksymistä. Monet nuoria koskevat verkkoilmiöt kun ovat juuri sellaisia, ymmärrettäviä mutta eivät hyväksyttäviä. Jos varhaisteini lataa itsestään kuvia aikuisille suunnatulle deittisivustolle, on ymmärryksen ja hyväksynnän raja häilyvä. Toisaalta, niin sopimattomalta kuin toiminta tuntuukin, tulisi asiaa myös tarkastella kiihkottomammin: Mitä ilmiö kertoo nyky-yhteiskunnasta, jossa ulkonäköä ja visuaalisuutta arvostetaan? Tai mitä se kertoo yksittäisestä nuoresta, joka haluaa toiminnallaan kokeilla rajojaan ja hakea hyväksyntää muilta?

Nuori hakee ja tarvitsee peilejä

Juuri tässä tarvitaan aikuista, oli kyse sitten vanhemmista tai kasvatusalan ammattilaisista. Nuori hakee ja tarvitsee kasvuympäristössään peilejä, joiden kautta hän pyrkii hahmottamaan maailmaa ja rakentamaan identiteettiään.

Tutkija Danah Boyd katsoo, että aikuisten yleensä hyvää tarkoittava suojelumentaliteetti nuorten internetin käyttöä kohtaan pikemminkin synnyttää moraalipaniikkia ja sitä kautta ylläpitää ja jopa vahvistaa olemassa olevia valtasuhteita. Sosiaaliset suhteet, identiteetin rakentaminen ja koko maailmankuvan muotoutuminen pohjautuvat perinteisiin mekanismeihin, ja internet toimii näiden mekanismien ja ilmentymien peilinä sekä suurennuslasina. Siten internet tuo näkyviin ja suurennuslasin tavoin jopa korostaa yhteiskunnassa vallitsevia epätasa-arvoisia rakenteita. Sen vuoksi monien teknologiauskovaisten ajatus siitä, että internet toisi uudenlaista tasa-arvoa ja lisäisi avoimuutta, ei toimi, koska nuorten oppimat käyttäytymismallit ovat perinteisiä ja vanhemmilta opittuja.

Tästä johtuen niin vanhempien kuin kasvatusalan ammattilaistenkaan ei tulisi heijastaa omia ennakkokäsityksiään internetistä suoraan nuoriin, vaan tutkia ja käydä avointa dialogia nuoren kanssa internetin mahdollisuuksista ja riskeistä. Keskeistä on tukea nuorta prosessissa, jossa omakohtainen kokemus muuttuu tiedoksi ja taidoksi ymmärtää sekä tulkita ympäröivää maailmaa.

Nuorisotyöntekijä on nuorison asiantuntija

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi ymmärrykseen ja tietoon. Tällä hetkellä nuorten verkkomaailmaa koskevaa keskustelua vetävät lähinnä sosiaalisen median asiantuntijat, yhteisömanagerit ja muut teknologia-alan ammattilaiset. Väheksymättä millään lailla heidän asiantuntijuuttaan, asetelma tuntuu vinoutuneelta. Kasvatus- ja nuorisoalan ammattilaisten keskeisimpiä tavoitteita ja osaamisalueita ovat kuitenkin nuoren kasvun ja oman toimijuuden tukeminen sekä sosiaalinen vahvistaminen. Eikö näiden teemojen pitäisi olla keskiössä myös silloin, kun puhutaan nuorten verkkomaailmasta?

Toinen mielenkiintoinen ilmiö liittyy nuorten verkkomaailmaa koskevan tiedon keräämiseen. Perinteisesti tätä tietoa ovat keränneet yritykset erilaisilla käyttäjäkyselyillä omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa sekä yleishyödylliset toimijat, joille selvitysten tuottaminen on toiminut usein oman toiminnan kehittämistyökaluna. Ongelmana selvityksissä on ollut se, että ne lähestyvät aihetta usein varsin kapea-alaisesti organisaation omista lähtökohdista käsin. Tarvetta olisikin objektiivisen ja syvemmän kuvan luomiseen nuorten motiiveista, intresseistä, asenteista ja toimintatavoista, joissa pyrittäisiin kuvaamaan nuorten verkkomaailmaa ja erilaisia verkkoympäristöjä nuorten sosiaalisen kontekstin näkökulmasta.

Sosiaalisen kontekstin ymmärtäminen on keskeistä siksi, että eri verkkosivustoilla, -palveluilla ja -yhteisöillä on erilaiset sosiaaliset toimintamekanismit, normit ja käytännöt. Ilman näiden ilmiöiden tuntemusta ja asettamista omaan kontekstiinsa on myös vaikea ymmärtää nuorten kokemusmaailmaa. Kun vedämme pikaisia johtopäätöksiä esimerkiksi siitä, mitä verkkopalveluja nuoret käyttävät tai millaista sisältöä he näkevät ja kuluttavat, saatamme itse asiassa tehdä hyvin virheellisiä tulkintoja heidän motiiveistaan, asenteistaan ja toimintatavoistaan.

Nuorisotyöllä on merkittävä rooli toimia suorassa kosketuspinnassa nuoriin heidän vapaa-ajallaan. Tätä tulisi hyödyntää paremmin paitsi tiedon tuottamisessa myös nuorten kokemusmaailman esiin tuomisessa. Varsinkin jos halutaan, että nuorisotoimialan kehittäminen rakentuu tietopohjaiselle kehittämistyölle, tarvitaan siihen vahvaa tieteellisen tutkimustiedon ja nuorisotyön arjesta kumpuavan kokemustiedon välistä dialogia. Ja juuri tähän tarvitaan nuorisoalan kokemustiedon asiantuntijoita, nuorisotyöntekijöitä. Se edellyttää samalla työntekijöiltä kiinnostusta nuoria ja nuorten maailmaa kohtaan, myös verkossa.

Verke julkisti viime viikolla Seinäjoella järjestetyillä Nuorisotyöpäivillä artikkelijulkaisun ”Verkko nuorten kokemana ja kertomana”. Teoksen tavoitteena on tarjota uudenlaisia näkökulmia ja keskustelunavauksia nuorten verkon käyttöön, ja se käsittelee aihetta erityisesti nuorten omien kokemusten ja merkityksenantojen kautta. Voit tilata teosta maksuttomasti täältä.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto

Sinua saattaisi kiinnostaa