Arkisto

Paniikista kohti avointa keskustelua

12. tammikuu 2015

”Kyllä se ihmetyttää mitä 12-vuotias tyttö tekee Hot or not -sivustolla, jossa arvostellaan kuvista toisten käyttäjien viehättävyyttä. Tai 14-vuotias Tinderissä, joka on seksiseuran hakuun tarkoitetun sovelluksen maineessa.” Poliisin tiedote joulukuun 2014 alkupäivinä nousi jokaisen valtamedian otsikoihin.

Virkavalta teki sosiaalisen median käyttöä käsittelevän kyselyn omia vanhempainiltojaan varten 2700 yläkouluikäiselle Päijät-Hämeessä. Poliisi oli huolestunut siitä, että nuoret käyttävät aikuisille suunniteltuja mobiilipalveluja ja jakavat avoimesti netissä kuvia, joita he eivät halua näyttää vanhemmilleen.

Voi vaan kuvitella, millaisen vastaanoton Hot or not -otsikot saavat vanhempainilloissa. 12-vuotiashan on niin vanhempiensa kuin meidän kaikkien mielestä lapsi, jonka ei vielä pitäisi testata viehättävyyttään somen raadollisilla markkinoilla. En kuitenkaan kyseenalaista poliisin tekemän kyselyn tuloksia. On selvää, että jo varhaisnuorista osa kokeilee rajojaan ja seikkailee paikoissa ja palveluissa, joissa heidän ei olisi aikuisten mielestä syytä olla. Mobiili internet tarjoaa tähän entistä helpomman mahdollisuuden. Sen sijaan haluaisin hieman kyseenalaistaa nuorten mediankäyttöön ja mobiilisovelluksiin usein liitettyä kauhistelua.

Uhkia korostavien otsikoiden ohessa on hyvä muistaa, että älypuhelinta mobiilisovelluksineen käytetään perheissä yhä viestintään perinteisen kännykän tavoin. Se on keskeinen vanhempien ja lasten välinen yhteydenpidon väline ja lisää molempien turvallisuudentunnetta sekä arjen sujuvuutta. Jo ennen mobiilia internetiä kännykkä on nähty lasten ja nuorten elämässä itsenäisyyden ja kypsymisen metaforana. Puhelin antaa heille vapauksia ja liikkumatilaa kodin ulkopuolella, mutta toisaalta sen vastapainoksi heidän on sitouduttava olemaan jatkuvasti vanhempiensa tavoitettavissa.

Kun nuorilta itseltään kysyy kännykän, älypuhelimen tai mobiilisovellusten merkitystä, esiin nousee yhteenkuuluvuuden tunne. Nuorten kokemuksessa älypuhelin lisää merkittävästi yhteenkuuluvuutta niin perheissä kuin kavereiden kesken. Koska somessa ovat kaikki ja kaiken aikaa joku, mobiilin internetin välityksellä nuori saa tietää mitä hänen maailmassaan tapahtuu. Sitä eivät kerro hänelle television iltauutiset tai päivän sanomalehdet, vaan WhatsApp-ryhmien tauotta piipittävät merkkiäänet. Älypuhelin tekee nuorten mediankäytöstä koko arkea lävistävän, usein reaaliaikaisen kokemuksen. Nuorten mediankäyttöä on yhä vaikeampi tarkastella perinteisten välineajattelun tarjoamissa puitteissa, sillä luurista löytyy kaikki kuvasisällöistä sosiaaliseen mediaan. Puhelinta käytetään kaikkialla, niin koulutunneilla kuin harrastuksissa ja kotona. Puhelimen unohtuminen synnyttää nopeasti ulkopuolisuuden kokemuksen tai nuoresta voi tuntua jopa siltä, ettei hän olisi lainkaan olemassa.

Yhteenkuuluvuuden tunne on ihmisen perustarve ja on sinänsä myönteistä jos sen koetaan lisääntyvän puhelimen avulla. Siinä vaiheessa kun perheen teini ottaa puhelimensa mukaan myös saunaan, vanhemmille voi kuitenkin tulla kiusaus nimetä puuha kännykkäriippuvaisuudeksi. Vaikka joidenkin nuorten suhde puhelimeen voi olla epäterve, yhdysvaltalainen mediatutkija danah boyd varoittaa leimaamasta nuoria mediankäyttäjiä addikteiksi heppoisin perustein. Sensaationhakuiset sanat patologisoivat helposti nuorten suhdetta teknologiaan. Boyd korostaa, että valtaosa nuorista on aivan tavallisia teinejä, jotka vain elävät kulttuurissa ja ajassa, jossa arvostetaan suuresti yhteydessä olemista.

Mobiilit some-palvelut toimivat nuorille myös peilinä ja oman identiteetin rakentamisen välineenä. Viime vuosina kuvien ja visuaalisuuden merkitys on kasvanut ja esimerkiksi Instagram on lyönyt läpi nuorten ja nuorten aikuisten mobiilina kuvapalveluna. Jo monella varhaisnuorella on oma tili ”Instassa”, jonne ladataan kännykällä otettuja selfieitä itsestä, kuvia kavereista tai arjen yksityiskohdista. Instagram-tilit ovat yleensä julkisia ja kuvat kaikkien tilin seuraajien katsottavissa.

Käsitykset yksityisyydestä ovatkin varsin nopeasti muuttuneet. Vielä muutama vuosi sitten monet vanhemmat ohjeistivat lapsia ja nuoria, ettei näiden tulisi julkaista kasvokuviaan netissä. Tänään valtaosa aikuisistakin lataa kuviaan Facebookiin, eikä omilla kasvoilla esiintymistä enää oudoksuta. Kuvilla niin nuoret kuin aikuiset hakevat hyväksyntää ja usein saavatkin sitä tykkäysten ja kommenttien muodossa. Nuorten haluttomuus näyttää julkaisemiaan kuvia vanhemmille ei vielä välttämättä kerro siitä, että kuvat olisivat seksuaalissävytteistä heruttelua. Nuoret ovat tavallisesti varsin tietoisia kuvien sisältämistä merkityksistä ja viesteistä. Mitä pidempään he kuvapalveluita käyttävät, sitä harkitummin he yleensä esittävät itseään visuaalisesti. Se, ettei vanhempia haluta samoihin palveluihin, on usein luonnollinen osa nuoren itsenäistymisprosessia. Nuoret hakevat verkosta vapaata tilaa aikuisten arvioinnista, jonka kohteena he ovat miltei kaikkialla muualla kodista kouluun.

Paniikkiin ei siis ole syytä, mutta ei myöskään naiiviuteen. Mobiili internet tekee lasten ja nuorten mediankäytön kontrollista vaikeampaa. Tällöin vanhempien tulisi löytää perinteisten mediakasvatusmenetelmien – kieltojen, rajoitusten ja rangaistusten – tilalle jotain muuta. Jotta perheen 12-vuotias ei päätyisi Hot or not -sivustolle, aikuisten tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin nuorten kanssa, jotta he ensinnäkin tietäisivät, mitä palveluita nuoret käyttävät. Digitaalisessa mediaympäristössä edellytetään monipuolisia medialukutaitoja, ja erityisesti kriittisen ajattelun harjaantumisessa nuori tarvitsee aikuisten tukea.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto