Arkisto

Internet kuntien ja järjestöjen nuorisotyössä

19. maaliskuu 2014

”Internetin käyttö nuorisotyössä on luonnollista kehityskaarta, jolla seurataan nuorten maailmaa ja ollaan mukana niissä yhteisöissä, joissa nuoretkin ovat.”

Keväällä 2013 Verkessä päätettiin lähteä kartoittamaan kuntien ja järjestöjen nuorisotyöntekijöiltä sitä, miten ja kuinka paljon internetiä käytetään nuorisotyössä. Tavoitteena oli koota tietoa etenkin nuorisotyöntekijöiden netin nuorisotyölliseen käyttöön liittyvistä asenteista ja kokemuksista sekä työtä koskevista osaamis- ja resurssitarpeista. Kimmokkeena selvitykselle toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Hengellinen elämä verkossa -hankkeen vuonna 2012 toteuttama kysely, jossa selvitettiin kirkon työntekijöiden sosiaalisen median käyttöön liittyviä asenteita ja eri käyttötapoja. Kyselyn tulosten mukaan sosiaalisen median työtä tekee seurakunnissa useimmiten nuorisotyönohjaaja (70 %) ja työtä tehdään eniten Facebookissa tiedottamalla tapahtumista ja keskustelemalla nuorten kanssa. (Hintsala & Ketola 2012)

Verken kyselyt toteutettiin kahtena erillisenä Webropol-kyselynä huhti-toukokuussa 2013. Kohdennettuna kyselynä toteutettu kuntakysely lähetettiin kaikkiaan 2100 työntekijälle jokaiseen Suomen 320 kuntaan. Työntekijöiden yhteystiedot koottiin yhteen manuaalisesti käymällä läpi kaikkien Suomen kuntien nuorisotoimien verkkosivustot. Samalla saimme myös kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millaisia verkkosivustoja kuntien nuorisopalveluilla on eri puolilla maata. Kuntakyselyyn vastasi kaikkiaan 872 nuorisotyöntekijää yhteensä 249 kunnasta. Avoimena kyselynä toteutettuun järjestökyselyyn vastasi puolestaan 134 työntekijää kaikkiaan 40 organisaatiosta. Vaikka kyselyjen toteutustavassa ja vastaajajoukossa oli jonkin verran eroavaisuuksia, olivat kyselyjen tulokset pääosin hyvin samansuuntaisia.

Tässä kirjoituksessa nostan esiin keskeisimpiä kunta- ja järjestökyselyn tuloksista tekemiämme havaintoja, ja pohdin rakenteellisesta näkökulmasta sitä, mihin nuorisotyössä tulisi vastausten perusteella kiinnittää huomiota internetin käytössä. Lisäksi nostan joitakin avoimia vastauksia, jotka kiteyttävät hyvin työntekijöiden kokemuksia netin käytöstä nuorisotyössä. Tarkempaa tilastotietoa kyselyiden tuloksista (ks. esim. Hyry 2013 ja Heinonen 2013) löytyy Verken sivuilta.

Suhtautuminen pääosin positiivista

Internet on nuorten normaali toimintaympäristö, johon menemällä voimme tavoittaa sellaisia nuoria, joita emme normaalisti kohtaisi. Näillä nuorilla ja heidän kulttuureillaan voi olla paljon tarjottavaa meidän työhömme, mutta ilman internetin hyödyntämistä jätämme yhden nuorisoryhmän huomioimatta.”

Kuntien ja järjestöjen nuorisotyöntekijät suhtautuvat pääosin hyvin myönteisesti internetin hyödyntämiseen nuorisotyössä. Yli 90 % työntekijöistä ilmoitti käyttävänsä nettiä nuorten parissa tehtävässä työssä: useimmiten sitä käytetään tiedottamiseen ja markkinointiin sekä yhteydenpitoon nuorten kanssa. Internet koetaan erityisesti hyvänä keinona tavoittaa niitä nuoria, joita perinteinen nuorisotyö ei muuten tavoittaisi. Työntekijöille keskeistä on myös mahdollisuus tarjota netin kautta nuorille matalan kynnyksen paikkoja keskustella ja osallistua nuorisotoimintaan. Toisaalta netti mahdollistaa työntekijöille samalla väylän seurata nuorten elämää ja tarvittaessa reagoida erilaisiin nuoria koskeviin ilmiöihin.

”Facebook tavoittaa nuoret nopeasti ja laajasti, tiedon jakaminen on reaaliaikaista, esimerkiksi tapahtumista ilmoittelu ja niiden peruuttaminen käy helposti fb:ssä. Fb:ssä nuorilla on matalampi kynnys tulla keskustelemaan heihin liittyvistä asioista, kuin kasvokkain. Fb:ssä nuoriso-ohjaaja ollessaan nuoren kaveri, voi havaita mm. kiusaamistapauksia herkemmin, nuoren pahan olon tai muita ongelmia.”

Internetin palveluista eniten nuorisotyössä hyödynnetään yhteisöpalveluita ja sähköpostia. Ylivoimaisesti käytetyin yhteisöpalvelu on Facebook, jota ilmoitti hyödyntävänsä noin 90 % nettiä käyttävistä työntekijöistä. Facebook koetaan nopeana ja helppona väylänä nuorten tavoittamiseen ja asioista viestimiseen, koska myös suurin osa nuorista käyttää palvelua. Facebookin käytössä on havaittavissa pieniä eroja kuntien ja järjestöjen välillä: kuntien työntekijöistä 87 % ilmoitti käyttävänsä Facebookia ammatillisella profiililla, kun taas järjestöjen työntekijöistä ammatillista profiilia käytti vain 63 %. Vastausten perusteella näyttäisi, että järjestöissä nuorisotyötä tehdään Facebookissa enemmän organisaation sivujen kautta kuin omalla profiililla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kuntien nuorisotyöntekijät käyttävät Facebookia nuorten tavoittamiseen ja yhteydenpitoon heidän kanssaan useammin kuin järjestöjen työntekijät. Järjestöissä taas pidetään Facebookia enemmän viestinnän kanavana.

”Erityisesti tiedotuksessa koen internetin (erityisesti FB ja sähköposti) täysin korvaamattomiksi. Hankaluus on se, että viestitulva on melkoinen, eikä haluttu viesti aina mene perille. Myös asioiden saattaminen nuorten vanhempien tietoon on haastavaa. Toisaalta netti sovelluksineen mahdollistaa nuorten suoran osallistamisen toimintaan ja suunnitteluun jäsenistön maantieteellisestä hajaannuksesta huolimatta. Esim. nuorten oma leiri suunniteltiin FB-ryhmässä.”

Facebookin ja sähköpostin lisäksi nuorisotyössä hyödynnetään paljon organisaation omia verkkosivustoja esimerkiksi tieto- ja neuvontatyössä. Etenkin järjestöissä työskennellään myös aktiivisesti IRC-Gallerian ja goSupermodelin kaltaisissa yhteisöpalveluissa. Sen sijaan blogien ja YouTuben kaltaisten mediapalveluiden hyödyntäminen nuorisotyössä on vielä huomattavasti vähäisempää. Tämä näkyy myös siinä, että internetin käyttö nuorten ryhmätoiminnassa sekä osallisuus- ja vaikuttamistoiminnassa ei ole työntekijöiden vastausten perusteella ollut vielä kovin yleistä.

”Koen itseni organisaatiossani yksinäiseksi ritariksi joka toimii verkossa lähinnä omien toimintatapojen mukaisesti. Seuraan erittäin aktiivisesti verkkokulttuureja ja toimin niissä päivittäin. Näiden tapojen tuominen työhön on todella virkistävää mutta samalla rasittavaa koska huomaan muun organisaation vielä opettelevan Facebookin käyttöä eivätkä osaa hyödyntää potentiaalisia tapoja tai palveluita kuten esimerkiksi Instagramia, Tumblria tai älypuhelinten tuomia lähes rajattomia mahdollisuuksia tuottaa, muokata ja jakaa mediaa hetkessä.”

Puutteita välineistössä ja infrastruktuurissa

”Minulla on monia omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka nuoret suoraan sanottuna nauravat laitteille ja alkukantaiselle nettiyhteydelle mitä työssämme käytämme.”

Nuorisotyöntekijöistä vajaa puolet koki työssään olevan tekijöitä, jotka vaikeuttavat netin käyttöä nuorisotyössä. Keskeisimpinä ongelmakohtina työntekijät pitivät välineistön, työajan ja osaamisen riittämättömyyttä. Ongelmallisena pidettiin etenkin vanhentunutta välineistöä, mobiililaitteiden puuttumista ja toimimattomia verkkoyhteyksiä. Kuntakyselyn tulosten perusteella vain alle viidesosalla työntekijöistä oli työkäytössään älypuhelin, ja tabletti oli omassa tai yhteisessä käytössä alle kymmenesosalla vastaajista. Järjestöpuolella älypuhelin oli työkäytössä vajaalla puolella työntekijöistä ja tabletti reilulla kymmenesosalla. Myös työaikaa on resursoitu netin käyttöön varsin vähän. Kuntatyöntekijöistä 45 % ilmoitti, ettei heillä ole lainkaan resursoitua työaikaa internetin käyttöön, järjestöpuolella vastaava prosenttiluku oli 23.

”Verkossa tapahtuva nuorisotyö on aina se, joka otetaan pois, jos tarvitsee esim. sijaistuksia talolla. Tähän työmuotoon ei anneta tarpeeksi työaikaa, jotta työstä saisi laadukasta kohtaavaa työtä. Meillä tämä työ on jäänyt onnettomaksi Facebook-räpellykseksi, josta ei luoda säännöllistä ja aktiivista työmuotoa, joka sitä kautta tavoittaisi nuoret oikeasti. Kuitenkin esimiestasolla ymmärretään tämän työn vaikutukset ja tunnustetaan ne. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole.”

Yli puolet kuntien nuorisotyöntekijöistä ilmoitti, ettei omassa organisaatiossa ole asetettu mittareita tai tunnuslukuja verkkopalveluiden kävijämäärille tai verkossa kohdattujen määrille, ei myöskään nuorten tyytyväisyydelle tai kiinnostukselle verkkopalveluita kohtaan. Huomionarvoista on myös se, että keskimäärin noin neljäsosa työntekijöistä ei tiennyt, onko omassa kunnassa käytössä kyseisiä mittareita tai tunnuslukuja. Järjestökyselyn tulokset ovat hyvin samansuuntaisia. Ainoastaan verkkopalvelujen kävijämäärien osalta tulokset eroavat jonkin verran: puolet järjestökyselyn vastaajista ilmoitti, että omassa organisaatiossa kerätään tunnuslukuja kävijämääristä.

Myös sosiaalisen median ohjeistusten osalta käytännöt vaihtelevat hyvin paljon. Kuntatyöntekijöistä 43 % ilmoitti, ettei omassa organisaatiossa ole laadittu työntekijöille kirjallista sosiaalisen median ohjeistusta, ja lähes neljäsosa ei edes tiennyt, onko ohjeistuksia laadittu. Järjestötyöntekijöistä puolestaan 46 % vastasi, ettei omassa organisaatiossa ole laadittu some-ohjeistuksia, ja kuudesosa työntekijöistä ei ollut tietoinen asiasta. Avovastausten perusteella monet kokevatkin, ettei omassa organisaatiossa ole laadittu riittävän selkeitä linjauksia ja ohjeistuksia Facebookin ja muiden sosiaalisten medioiden käytöstä. Esimerkiksi Facebookin käyttö sekä henkilökohtaisella että ammatillisella profiililla rikkoo palveluntarjoajan käyttöehtoja. Kahden profiilin limittäinen käyttö on kuitenkin ollut hyvin yleistä varsinkin kunnissa, joissa yleisenä käytäntönä on ollut se, että nuorisotyötä tulee tehdä ammatillisella profiililla.

”Minä en ole saanut minkäänlaisia ohjeistuksia siihen, miten nettityötä tehtäisiin ammattieettisesti: olen vain itse pohtinut mielessäni omat linjaukseni: esim. painotan nuorille, että he saavat ottaa minut kaveriksi fb:ssä vapaaehtoisesti, kukaan ei velvoita siihen (en itse pyydä nuoria kaveriksi, vaan he pyytävät minut). En laita ammattiprofiiliini mitään henkilökohtaista (paitsi kuva ja nimi). En esim. jaa tuntojani tai minulle sattuneita juttuja (edes työhön liittyviä). En käy ammattifb:ssä vapaa-ajalla paitsi poikkeustilanteessa.”

Tarve osaamisen vahvistamiselle

”Nuorten maailma on internetiin, verkkopeleihin ja sosiaalisen median sovelluksiin jne. tiukasti sidoksissa. Tämän takia jokaisessa työyhteisössä olisi hyvä olla vähintään yksi henkilö, jolla on taitoa, kiinnostusta ja joka pystyy niitä asioista nuoren kanssa jakamaan ja tekemään. Omalla kohdalla kyvyt eivät tällä hetkellä riitä muuhun kuin perustason markkinointiin ja viestittelyyn ja nuorten kohtaamiseen netissä.”

Lähes kaikki nuorisotyöntekijät kokivat tarvetta kehittää osaamistaan internetin käyttämiseksi nuorisotyössä. Vahvimpina osaamisalueinaan työntekijät pitivät internetissä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja kohtaamista sekä netin käyttöön liittyvän ammattietiikan ja menetelmällisten erityispiirteiden tunnistamista. Keskeisimpinä kohteina osaamisen kehittämiselle pidettiin sosiaalisen median työkalujen nuorisotyöllistä hyödyntämistä, mediasisältöjen tuottamista sekä tietoteknisten taitojen parantamista.

”Pelien käyttäminen nuorten kohtaamisessa kuulostaa ainakin omassa työssäni typerältä. Jos haluaa käyttää työaikaa pelaamiseen on pakko keksiä parempi selitys. Pelit ovat viihtymistä varten, viestimet viestimistä varten.”

”Myös digitaalisten pelien avulla pystyy käsittelemään tärkeitä aiheita nuorten kanssa. Pelaamisen ohessa saa hyvin kontaktia nuoriin ja sitä kautta keskustelu voi lähteä rullaamaan.”

Kyselyissä kartoitettiin myös digitaaliseen pelaamiseen liittyviä asenteita ja osaamista. Työntekijöiden suhtautuminen digitaalisiin peleihin nuorisotyöllisenä välineenä oli varsin jakautunutta. Kuntatyöntekijöistä 62 % ja järjestöjen työntekijöistä 76 % ilmoitti, ettei hyödynnä lainkaan digitaalista pelaamista nuorisotyössä. Yli puolet vastaajista ei pitänyt digitaalista pelaamista myöskään tärkeänä nuorisotyön toimintona. Suurin osa vastaajista koki lisäksi oman digitaaliseen pelaamiseen liittyvän osaamisensa heikoksi, mutta toisaalta sitä ei etenkään kuntien työntekijöiden keskuudessa pidetty keskeisenä kohteena osaamisen kehittämiselle.

Yhteenveto ja kehittämisehdotukset

Kyselyjen vastaukset osoittavat, että nuorisotyössä suhtaudutaan pääosin hyvin avoimesti ja myönteisesti internetin ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen nuorisotyössä. Nettiä käytetään nuorisotyössä aktiivisesti välineellisellä tasolla nuorten tavoittamiseen, tiedottamiseen ja yhteydenpitoon. Sen sijaan netin nuorisotyöllinen hyödyntäminen toiminnallisella tasolla, esimerkiksi ryhmä- tai avoimessa toiminnassa, on kuitenkin vielä selvästi vähäisempää. Verken Hyvät käytännöt -sivuilla onkin nostettu esiin erilaisia konkreettisia esimerkkejä netin toiminnallisista mahdollisuuksista nuorisotyössä ja -toiminnassa. Lisäksi esimerkiksi Anna-Maija Laineen nuorten verkkoyhteisöllisyyttä käsittelevä Viikon näkökulma -artikkeli Nätgemenskap lär och underhåller osoittaa hyvin sen, että netti tarjoaisi nuorisotyöhön moninaisia mahdollisuuksia myös laajemmalla toimintaympäristöllisellä tasolla. Toisaalta kyselyiden tulosten perusteella moni nuorisotyöntekijä ei edes kokenut merkityksellisenä laajentaa netin käyttömahdollisuuksia nuorisotyössä. Yksi yleisimmistä perusteluista oli se, että sen katsottiin etäännyttävän nuoria fyysisestä todellisuudesta:

”Nykymaailman menossa tuntuu usein, että tietotekniikka ei ole väline johonkin vaan sitä pidetään itsetarkoituksena. Tämä nousee hyvin esiin juuri nuorten kohdalla, tosin tähän syyllistyvät myös aikuiset.”

”Tiedottamiseen internet on hyvä väline, mutta en itse haluaisi, että sen käyttö vuorovaikutuksessa lisääntyisi.”

Verkko ja sosiaalinen media ovat kuitenkin keskeinen osa nuoren kasvuympäristöä, eikä fyysistä- ja verkkomaailmaa voida tänä päivänä erottaa toisistaan. Kyse ei ole niin sanotun kasvokkaisen ja virtuaalisen kohtaamisen ja kommunikoinnin vastakkainasettelusta, vaan fyysisen ympäristömme laajentamisesta ja kahden todellisuuden yhteensovittamisesta. Jos nuorisotyö ei kykene reagoimaan tähän muutokseen, on se vaarassa jättäytyä nuorten keskeisen kasvuympäristön ulkopuolelle.

Nuorisotyön näkökulmasta on myös tärkeää pohtia sitä, mihin suuntaan verkkonuorisotyö tai verkkoa hyödyntävä nuorisotyö on menossa. Jos internetin käyttömahdollisuudet nähdään nuorisotyössä moninaisuuden sijaan vain välineellisestä näkökulmasta, on nuorisotyön vaarana jämähtää ”Facebook-räpellykseksi”, eikä todellista työmuodon kehittymistä pääse tapahtumaan. Tämä edellyttää yhtäältä esimiehiltä valmiutta panostaa toimintaan resursoimalla ja antamalla työntekijöille tukea ja mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen, sekä toisaalta työntekijöiltä halua ja innokkuutta tutustua uusiin teknologioihin ja vahvistaa omaa osaamista niiden nuorisotyöllisessä käytössä.

Esitän vielä lopuksi kolme ehdotusta kaikille nuorisotyön toimijoille verkkonuorisotyöllisen toiminnan kehittämiseksi:

1. Nuorisotyöntekijöiden verkkovälineistön tulisi olla riittävää ja vastata nykyisiä vaatimuksia. Työntekijöillä olisi tärkeää olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omien työvälineiden hankintaan sen sijaan, että hankinnat määriteltäisiin yksipuolisesti organisaation (tieto)hallinnosta käsin. Välineistön tulisi näin ensisijaisesti tukea kasvatuksellisten ja nuorisotyöllisten tavoitteiden toteutumista.

2. Sosiaalisten verkkoyhteisöjen käyttöön ja verkkoympäristöissä toimimiseen resursoitaisiin työntekijöille työaikaa ja mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen, sekä laadittaisiin riittävät ohjeistukset työn tueksi. Ohjeistusten ensisijaisena lähtökohtana olisi viestinnällisten tavoitteiden sijaan nuorisotyölliset tavoitteet. Nuorisotyön laadun takaamiseksi ja sen kehittämiseksi toimintaa arvioitaisiin erilaisin mittarein ja tunnusluvuin.

3. Työntekijöillä tulisi työn kehittämiseksi olla paremmat edellytykset hyödyntää erilaisia ohjelmistoja ja sovelluksia työlaitteissaan. Lisäksi nuorisotiloissa käytettävien verkkoyhteyksien tulisivat olla toimivat ja ne tukisivat paremmin nuorten parissa tehtävää toimintaa.

Lähteet:

Heinonen, Sara: Internetin käyttö järjestöjen nuorisotyössä. Tampereen yliopisto, 2013. http://bit.ly/1loCmJR.

Hintsala, Meri-Anna & Ketola, Kimmo: Kohtaamista vai oikeaa tietoa? Kirkon työntekijöiden kokemuksia työstä sosiaalisessa mediassa. Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja 31, Kirkon tutkimuskeskus, Tampere 2012.

Hyry, Sylvia: Internetin käyttö kunnallisessa nuorisotyössä. Verke – Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus, Helsinki 2013. http://bit.ly/1humVvR.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto