Arkisto

Miten digitaalista mediaa käytetään nuorisotyössä kymmenen vuoden päästä?

15. kesäkuu 2015

Viime viikkoina olen pohtinut paljon vuotta 2025. Nuorisotyö ja teknologia -aiheisia tulevaisuusvisioita on heitelty ilmaan muun muassa SomeCampin työpajassa, Kalliolan Setlementin koulutuspäivillä ja Mediakasvatusseuran 10-vuotisjuhlien suunnittelutyöryhmässä. Lentäviä autoja ja automatisoituja nuorisotiloja ei ehkä kuitenkaan ole tiedossa vielä kymmenen vuoden päästä, vaikka teknologinen kehitys ottaakin tällä hetkellä todella suuria harppauksia. Se on varmaa, että vuonna 2025 erilaiset teknologiset vempaimet ovat yleistyneet ja esineiden internet on arkipäiväistynyt.

Vuonna 2025 ei kenties ole lainkaan kummallista, että nuorisotalon jääkaappi lähettää nuorisotyöntekijän kännykkään kauppalistan puuttuvista elintarvikkeista, kun se havaitsee gps-paikannuksen avulla nuorisotyötekijän astelevan tukun ovesta sisään. Esineiden internetin myötä fyysinen maailma muuttuu osaksi internetiä, kun esineet ovat itsenäisesti yhteydessä verkkoon. Monia tällaisia esineitä on jo olemassa, ja lisää kehitellään kaiken aikaa. Aika näyttää, mihin kaikkiin esineisiin internet vakiintuu, mitkä laitteet kuluttajat ottavat omikseen ja mitä laitteita keksitään hyödyntää nuorisotyössä.

Toisaalta uskon, että teknisten vempainten käyttö tulee pirstaloitumaan vähän samaan tyyliin kuin mediankäyttökin: enää ei synny koko kansan hittituotteita, vaan eri käyttäjäryhmät alkavat käyttää juuri omiin käyttötarkoituksiinsa sopivia laitteita.

Teknologisen kehityksen osalta täytyy mainita myös erilaisten puettavien näyttöjen yleistyminen ja kehittyminen. Älykelloja on jo saatavilla, ja nyt laitevalmistajat pohtivat kuumeissaan, miten saataisiin heijastettua kosketusnäyttö esimerkiksi kämmenselkään tai käsivarteen. Pinnalla on myös itsensä mittaaminen esimerkiksi aktiivisuusrannekkeilla. Jääkö se tämän ajan villitykseksi, vai onko se käytössä vielä kymmenen vuoden päästä?

Median merkitys kasvuympäristönä korostuu

Mobiiliteknologinen kehitys on jo nyt hälventänyt verkko- ja reaalimaailman rajapintaa, kun verkko on koko ajan läsnä ja saatavilla. Nuorille internet on kiinteä osa arkea, jossa verkko- ja reaalimaailma eivät muodosta erillisiä ympäristöjä vaan vuorottelevat ja lomittuvat luontevasti. Digitaalinen media tuleekin ymmärtää keskeisenä toiminta- ja kasvuympäristönä, joka linkittyy kaikkiin nuoren elämänalueisiin. Digitaalista mediaa hyödyntävää nuorisotyötä ei siis ole tarkoituksenmukaista eristää omaksi työmuodokseen – ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Sosiaalinen media on muuttanut käsitystämme mediasta ja tiedosta suhteellisen lyhyessä ajassa. Kuka tahansa voi tuottaa sisältöä verkkoon, ja itseilmaisuun pitäisi nuoria myös kannustaa. Tuottamalla sisältöjä itse nuoret kartuttavat mediataitojaan myös vastaanottajan näkökulmasta. Kun joutuu itse miettimään kuvakulmia, rajaamista, leikkaamista, otsikointia ja niin edelleen, oivaltaa myös muiden tuottamien mediatekstien olevan erilaisten valintojen tulosta.

Nuorten some-käyttö on siirtynyt viime vuosina julkisesta FB-kommentoinnista yksityisiin ryhmiin. Keskusteluja halutaan käydä pienemmissä porukoissa, esimerkiksi Whatsapp-ryhmissä. Samaan aikaan viestintä on kuvallistunut voimakkaasti, ja esimerkiksi erilaisia meemikuvia tehdään ja jaetaan ahkerasti. Uskon, että kumpikin näistä kehityssuunnista voimistuu tulevaisuudessa.

Journalismin sanotaan olevan nyt kriisissä, kun kaikki eivät ole enää valmiita maksamaan ammattimaisesti tuotetuista mediasisällöistä, vaan seuraavat amatööribloggaajia ja -vloggaajia. Perinteiset mediatalot joutuvat keksimään uudenlaisia ansaintamalleja. Verkonkäyttäjien mediataidot joutuvatkin koetukselle, kun mainonnan muodot muuttuvat jatkuvasti ja uudentyyppisiä sisällöntuottajia ilmaantuu. Mediataitojen kannalta ydinkysymyksiä tulevat olemaan jatkossakin: kuka on tuottanut tiedon, miksi asia on nostettu esiin, mistä näkökulmasta asia on kuvattu, ja mitä on jätetty kertomatta.

Big datasta on puhuttu paljon. Parhaimmillaan se parantaa verkkopalvelujen käyttökokemuksia, mutta toisaalta emme vielä ehkä käsitä, mitä kaikkia verkkoon tuottamiamme tietoja voidaan yhdistellä ja mihin niitä voidaan käyttää. Mihin kaikkeen esimerkiksi annamme oikeuden, kun lataamme ruokakuvan Instagramiin? Vai onko sillä mitään väliä?

Nuorille suunnattuja palveluja toteutetaan yhteistyössä

Teknologian ja median kehittymisen ohella myös nuorisotyö muuttuu jatkuvasti. Vähän yli sata vuotta sitten nuorisotyön keskeisimpiä tavoitteita olivat nuorison raitistaminen ja puoluepoliittiseen toimintaan aktivoiminen. Sotien jälkeen tavoitteet olivat näiden lisäksi tiedotuksessa ja neuvonnassa sekä nuorten pitämisessä pois kaduilta. Nykyään nuorten osallistaminen yhteiskuntaan nähdään yhtenä nuorisotyön merkittävimmistä osa-alueista. Mikä on ydintavoite tulevaisuudessa?

Nuorisotyön tavoitteet, rooli ja toimintamuodot heijastelevat kulloinkin vallalla olevaa yhteiskunnallista tilannetta ja yleisiä arvoja. Nyt kuntien itsenäistä harkintavaltaa ollaan lisäämässä esimerkiksi siten, että niiden ei olisi enää pakko noudattaa nuorisolakia. Huolestuneena odotan, miten tämä tulee vaikuttamaan nuorten tasavertaisiin toimintamahdollisuuksiin ja ammatillisen nuorisotyön asemaan. Toivon kuitenkin, että vuonna 2025 nuorten osallisuutta ja omaa toimijuutta tukevan nuorisotyön asema on tunnistettu ja tunnustettu.

Uskon, että verkostomaisessa yhteistyössä toteutettavat nuorille suunnatut palvelut tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Järjestöt, seurakunnat ja kuntien eri virastot tekevät toki jo nyt vahvaa yhteistyötä, jatkossa varmasti vielä enemmän.

Digitaalisesta työotteesta ei enää puhuta

Digimedian kehittyminen vaikuttaa nuorisotyöhön monella eri tasolla, jotka voi jaotella esimerkiksi näin:

Infrastruktuurin taso. Digitaalisen median muodot moninaistuvat, esineiden internet arkipäiväistyy ja laitteet yleistyvät niin nuorten kuin nuorisotyöntekijöidenkin käytössä. Toivottavasti kymmenen vuoden päästä nuorisotalojen ja muiden nuorten käyttämien tilojen verkkoyhteydet ovat sellaiset, että ne mahdollistavat esimerkiksi nykyistä laajempaa pelitoimintaa.

Toiminnallinen taso. Tällä hetkellä verkkoa hyödynnetään nuorisotyössä pääasiassa välineenä tiedottamiseen ja yhteydenpitoon nuorten kanssa (ks. esim. Verken kuntakyselyn alustavat tulokset). Ehkä kymmenen vuoden päästä digitaalisen median mahdollisuudet on jo löydetty laajemmin, ja verkko on luonteva osa myös toiminnallisempaa nuorten parissa tehtävää työtä. Millaisia uusia osallistavia menetelmiä tai toimintamuotoja digitaalinen media mahdollistaa nuorisotyöhön?

Sisällöllinen taso. Koska teknologia ja media ovat entistä suurempi osa elämäämme, niitä on myös opittava ymmärtämään nykyistä syvemmin. Miten mediasisältöjä tuotetaan? Miten teknisten vempaimien toimintaperiaatteita voisi oppia ymmärtämään paremmin? Nuorisotyössä voidaan jo nyt aloittaa digitekniikan logiikkaan tutustuminen esimerkiksi LittleBitsien avulla. Esimerkiksi tällainen robotti niistä askarreltiin SomeCampissa.

SomeCampin työryhmässä ideoitiin, että nuorisotyössä voitaisiin hyödyntää gps-paikannusta esimerkiksi näin: nuori saa kännykkäänsä tiedon, jos häntä lähellä on meneillään nuorisotoimen järjestämä tapahtuma tai jotakin muuta nuorta kiinnostavaa toimintaa. Hän näkisi myös, keitä tuttuja on paikalla. Toinen visio SomeCampin keskustelussa oli, että tiloihin ja taloihin sidottu nuorisotyö katoaa ehkä kokonaan, kun virtuaalilasit ja erilaiset sovellukset mahdollistavat nuorten kokoontumisen verkossa. Tilatyöstä säästyvä ohjaajien työaika käytetään erilaisiin nuorisotyöllisiin verkkoratkaisuihin.

Nuorisotyön tekniikkahankintoja ei voi enää nykyäänkään sysätä organisaation it-yksikön harteille, vaan jokaisen työyhteisön pitää miettiä nuorisotyöllisestä näkökulmasta, miten teknologia voisi palvella parhaiten nuorten kanssa tehtävää työtä. Tulevaisuudessa tulee varmasti vielä nykyistä enemmän korostumaan se, että jokaisen nuorisotyöntekijän tulee ainakin jollakin tapaa olla perillä nuorten mediakulttuureista ja teknologian kehityksestä. Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkea, vaan ihannetilanteessa nuorisotyöntekijät voivat keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa myös digiasioissa.

Tulevaisuuden työelämää leimaa laajemminkin se, että työaika ja vapaa-aika sekoittuvat nykyistä enemmän. Se ei ole kaikille työntekijöille ongelma, mutta monen työpaikan työaikakäytännöt eivät ainakaan vielä mahdollista kovin joustavia ratkaisuja. Verkkopalvelujen käyttäminen osana nuorisotyötä asettaa omia haasteitaan työajalle: jos pelaan verkkopeliä talolta tutun nuoren kanssa vapaa-ajalla, olenko nuorisotyöntekijä vai pelikaveri?

Toivon, että digitaalinen työote lävistää koko nuorisoalan viimeistään vuonna 2025. Silloin ei puhuta enää erikseen verkkonuorisotyöstä tai digitaalisesta työotteesta, vaan digimedian käyttäminen osana nuorisotyötä on itsestäänselvyys. Ehkä silloin ei enää edes käytetä käsitteitä digitaalinen tai sosiaalinen media.

Itse otan seuraavan askeleen digitekniikkaan tutustumisessa parin viikon päästä, kun osallistun Tapiolan kirjaston järjestämään e-ompeluiltaan. Seuraavan kerran kohdatessamme tunnistat minut siis ehkä välkkyvästä ja soivasta takista.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto