Arkisto

Aika keksiä jotain uutta

27. maaliskuu 2014

Verkkonuorisotyöstä on puuttunut uudet innovoinnit ja ideat jo pitkään. On rakennettu chatteja, perustettu verkkosivuja ja tehty profiileja Facebookkiin, mutta mitään uutta ja erilaista ei ole syntynyt pitkään aikaan. Syitä on varmasti monia, mutta yksi syy on varmasti meidän kykenemättömyys ajatella asioita laatikon ulkopuolelta.

Meillä on loistava kyky tarkastella nuorisotyötä historian ja oman kokemuksemme kautta, ja näistä lähtökohdista miettiä myös verkkopalveluita. Joku on joskus keksinyt, että verkkonuorisotyötä voi tehdä chattien ja keskustelupalstojen avulla ja tätä ideaa toteutetaan edelleen. Ne ovatkin hyviä välineitä ja keinoja verkkonuorisotyön toteuttamiseen, mutta ne eivät saisi olla ainoita tapoja kohdata nuoria tai tarjota palveluita ja sisältöjä heille. Jostain syystä edelleen vuodesta toiseen uusina innovaatioina ovat uudet chat-alustat ja entistä hienommat ja värikkäämmät sivut, jonne nämä chatit upotetaan.

Meillä on kummallinen tarve siirtää toimintaa sellaisenaan verkkoon. Mietimme, miten voisimme pelata biljardia verkossa nuorten kanssa tai miten voimme jakaa bmx-pyöräilyyn liittyviä videoita sivuillamme. Verkko on ympäristönä aivan erilainen kuin fyysinen nuorisotalo tai bmx-halli. Nuorisotyössä ovat pitkään keskiössä olleet nuorisotalot ja niiden sisällä tapahtuvat toiminnot, nämä eivät ole kuitenkaan siirrettävissä sellaisenaan verkkoon, eikä ole mitään ideaa edes niin tehdä. Tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa, uudenlaisia ideoita ja myös ulkopuolisia henkilöitä tuomaan uutta näkökulmaa asioihin. Samalla on tärkeää esittää kysymys: mikä on tärkeintä, nuorten auttaminen ja ohjaaminen vai mielekkään tekemisen ja vapaa-ajan mahdollistaminen nuorille?

Verke järjesti SomeJam-tapahtuman, jonka tarkoituksena oli 48 tunnissa luoda uusia innovaatioita nuorisotyölle. Tapahtuma oli onnistunut, mutta siinä oli yksi iso puute. Nuorisotyöntekijät puuttuivat. Tapahtuma, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli tarjota nuorisotyöhön uusia välineitä ja ideoita, ei onnistunut houkuttelemaan paikalle nuorisotyöntekijöitä. Vikaa voidaan etsiä tiedotuksesta ja monista muista asioita, mutta mikä oli se todellinen syy, miksi tapahtumassa ei ollut paikalla yhtään ainutta nuorisotyöntekijää?

Toisaalta, ehkä tapahtuman yhtenä voimavarana olikin juuri nuorisotyöntekijöiden puute. Ideat ja tuotokset saivat täysin uudenlaista näkökulmaa, kun niitä ei oltu miettimässä vanhojen toimintojen päälle tai ei lähdetty miettimään miten vanhoja fyysisiä toimintoja saadaan muokattua digitaalisiksi. Mielenkiintoista näkökulmaa toi myös laaja ulkomaalaisten osallistuminen, romukoppaan lensi kunnallisen palvelurakenteen tuntemus ja nojautuminen nuorisotyöntekijä-keskeisyyteen. Asiaa lähdettiin ratkomaan aivan uusista lähtökohdista, ja keskiöön laitettiin nuori, ei työntekijä.

48 tunnin aikana ei ehditty saada täydelliseksi hiottuja timantteja, eikä se toisaalta ollut tarkoituskaan. Tapahtuma kuitenkin osoitti, että on mahdollista synnyttää uusia innovaatioita ja luoda niistä toimivia prototyyppejä, ilman suuria ja useita vuosia kestäviä hankkeita. Aina ei ole tarpeen lähteä hakemaan opetus- ja kulttuuriministeriöstä tai Raha-automaattiyhdistykseltä 50 000 euron avustusta jonkin asian toteuttamiseen, vaan asiaa voidaan testata ja kehittää hyvinkin pienin resurssein, kun vain paikalla on oikeanlaisia ihmisiä. Eräs oppi, jota olen yrittänyt toteuttaa aina sopivissa tilanteissa, on Kirkkohallituksen aikuistyöstä vastaavan asiantuntijan Juha Luodeslammen ohje siitä, että jokaiseen tapahtumaan ja tilaisuuteen pitäisi kutsua puhujaksi tai vieraaksi sellainen henkilö, jota ei ikinä sinne haluaisi paikalle tai jonka ajattelee vähiten tuovan jotain uutta tapahtumaan. Tämän ohjeen taustalla on mielestäni suuri viisaus – oppia näkemään asioita oman havainnointi- ja ymmärryskentän ulkopuolelta. Jos me kokoonnumme yhteen aina samalla porukalla ja keskustelemme vain niiden tuttujen henkilöiden, joiden kanssa olemme samaa mieltä, ei verkkonuorisotyöhön synny mitään muuta kuin uusia chat-palveluita.

Mitkään uudet ideat eivät synny itsestään, eivätkä kehity automaattisesti, vaan niiden eteen pitää tehdä työtä. SomeJam tapahtumassa haettiin erilaisten harjoitteiden kautta sopivaa mielentilaa, joka mahdollisti ennakkoluuloista ja vanhoista asenteista luopumisen ja joka antoi tilaa uuden luomiselle. Uutta lähdettiin luomaan ryhmissä, joille ei annettu mitään rajoittavia ohjeita, ainoastaan mahdollisuuksia ja tukea. Innostus ja halu tehdä jotain paistoi kaikista osallistujista ja muutamilla jäi koko viikonlopun yöunien määräksi vain muutama tunti. Ryhmien työskentelyä oli tukemassa ja ohjaamassa erittäin asiantunteva joukko osaajia: Jarno Alastalo, Jani Turunen, Emilia Hjelm, Hanna Mäenpää, Bram Schrijnen, Vesa Raudasoja sekä Juha Huttunen.

SomJam synnytti mm. konsepteja, jotka pyrkivät ehkäisemään nuorten yksinäisyyttä ja tarjoamaan nuorille keinoja löytää uusia kavereita sekä rohkaisemaan nuorta kohtaamaan uusia haasteita elämässään. Kaikkien tuotosten lähtökohtaisena tarkoituksena oli parantaa nuorten elämää ja lisätä heidän elämänsä mielekkyyttä.

SomeJamin kenties erikoisin idea oli sumuinen karttasovellus (FoggyMap), joka muistuttaa toiminnaltaan vanhoja seikkailupelejä. Sovelluksen ideana on lähteä ulos kotoa, tutustua uusiin paikkoihin ja kokea uusia elämyksiä. Palvelussa on aluksi näkyvillä utuinen kartta, joka näyttää selkeästi vain nykyisen sijainnin. Sitä mukaa kun käyttäjä liikkuu, avautuu hänelle lisää uusia alueita kartasta, ja nämä uudet näkymät voivat kätkeä taakseen muun muassa kiinnostavia nähtävyyksiä, kahviloita tai muita vastaavia paikkoja. Lisäksi sovellus kertoo, kuinka paljon henkilö on kartoittanut kyseisen kaupungin pinta-alasta, ja sitä voidaan käyttää myös muiden käyttäjien kanssa kilpailemiseen. Voidaan esittää kysymys, että mikä tekee tästä sovelluksesta nuorisotyöllisen? Kyseisessä sovelluksessahan ei ole nuorisotyöntekijää otettu huomioon, eikä se tarjoa chat-mahdollisuutta. Verkko ja sen kautta toteutettavat palvelut haastavat meidät näkemään koko nuorisotyön uudella tavalla. Verkko ei enää edellytä nuorisotyöntekijän vahvaa läsnäoloa, vaan se asettaakin koko nuorisotyön ja sen tekijöiden roolin uuteen valoon. Tärkeintä on saada nuori tekemään jotain oman elämänsä ja hyvinvointinsa eteen.

Chat-palveluita ei oltu täysin unohdettu SomeJameissa, mutta niitäkin tarkasteltiin uudesta näkökulmasta. Eräs ryhmä rakensi palvelun, joka näyttää helposti ja ymmärrettävästi nuorille, että missä on tarjolla reaaliaikaista chat-tukea juuri sillä hetkellä, kun nuori sitä kaipaa. Tämän palvelun lähtökohtana on koota yhteen näkymään tiedot kaikkien tahojen chat-palveluista.

Paljon on opittu tämän vuoden SomeJameista ja se tullaan järjestämään myös ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti silloin nähdään myös nuorisotyöntekijöitä tapahtumassa. Parhaisiin tuloksiin päästään silloin, kun koolla on tarpeeksi heterogeeninen porukka ja näkemykset ovat tarpeeksi laajoja ja ristiriidassakin toistensa kanssa. Haastankin kaikki nuorisotyön ammattilaiset mukaan luomaan uusia ideoita nuorten elämän parantamiseksi.


 

Ensimmäistä kertaa järjestetyn SomeJam -tapahtuman tarkoituksena oli koota nuoriso- ja sosiaalialan sekä tietoteknisten alojen osaajia yhteen pohtimaan, miten teknologian avulla voidaan edistää nuorten hyvinvointia. Tapahtuman järjesti Verke – Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus yhteistyössä Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa.

Somejam sosiaalisessa mediassa:

https://www.facebook.com/somejam
https://www.youtube.com/user/somejamfi
https://twitter.com/somejamfi
https://www.instagram.com/somejamfi/

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto