Arkisto

Nuoret eivät ole diginatiiveja – miksi sillä on väliä?

05. toukokuu 2021

Tuotimme tiedeneuvontahanke SOFI:ssa katsauksen aiheesta ”Diginatiiveja ei ole”, jossa tarkastelin aihetta viime vuosikymmenen tutkimusnäytön valossa. Vaikka diginatiiveista tai erityisesti heidän olemattomuudestaan puhuminen on jo hieman kulunutta, on syytä ymmärtää, miksi diginatiivimyytistä on syytä luopua.

Diginatiivimyytin ensisijaisia haittoja olivat kasvatuksen ja koulutuksen kentälle sen varjolla pusketut pedagogisesti mielettömät teknologiset ratkaisut, koska diginatiivinuorten ajateltiin opiskelevan ahkerammin, mikäli lähistöllä olisi teknologisia laitteita. Tästä on kuitenkin päästy kohti pedagogisesti kestävää teknologiavälitteistä oppimista. 

Sittemmin diginatiivimyytin haitoiksi on jäänyt olettamus nuorten ylivertaisista digitaidoista. Vaikka nuoret toimivat paljon erilaisissa mediaympäristöissä, heidän taitonsa toimia järkevästi, turvallisesti ja itseään hyödyttävästi vaihtelee*. Tällä taitojen epätasaisuudella on myös seurauksensa – paremmat digitaidot edesauttavat hyvinvointia ja opiskelua sekä yhteiskunnassa että arjessa toimimista (Haddon et al., 2020). Lähtökohtaisesti nuoret, jotka osallistuvat media- ja teknologiavälitteiseen toimintaan enemmän, hankkivat samalla myös enemmän toimintaansa liittyviä taitoja (Mascheroni et al., 2020). Tutkimuksen ja kasvatuksen näkökulmasta on kuitenkin vielä epäselvää mitä kaikkea nämä digitaidot sisältävät, ja ”digitaidoista” sinänsä on vaarassa tulla ruutuajan tapainen merkityksetön matkalaukkukäsite (ks. esimerkiksi tämä kirjoitus).

Mitä ovat digitaidot?

Erilaisia tapoja määritellä digitaitoja on monia, ja teknologian sekä median kehittyessä myös taitotarve elää. Opetushallitus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisivat 2021 osaamisen kuvaukset ”uusille lukutaidoille”, joissa nämä jaotellaan tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen, medialukutaitoon ja ohjelmointiosaamiseen, ja siitä eteenpäin alataitoihin

EU:n Horizon 2020 –rahoitteisen ySKILLS-hankkeen parissa olemme taas määritelleet digitaidot operatiivisiin ja teknisiin taitoihin, tiedonkäsittelytaitoihin, viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin sekä median tuottamisen taitoihin. Suojellaan Lapsia ry:n ”Turvallisesti Digiliikentessä” -projektissa digitaidot rinnastetaan liikenteessä toimimisen taitoihin ja näitä kehittymällä pyritään pureutumaan erityisesti turvalliseen verkossa toimimiseen. 

Kun puhutaan digitaidoista ja niiden seurauksista, onkin tärkeää täsmentää minkätyyppisestä osaamisesta milloinkin puhutaan. Lienee myös syytä tunnistaa, että yleistä kaikenkattavaa digitaitoa ei ole, vaan digitaalisen median moninaisuudesta johtuen puhumme laajasta taitojen ja kompetenssien joukosta, jotka eivät välttämättä siirry kontekstista toiseen.          

Mihin digitaitojen tukemista tarvitaan?

Nuoret eivät siis ole diginatiiveja ainakaan siten, mitä sillä alun perin tarkoitettiin, eikä myöskään yhtä yleistä digitaitoa ole. Sen sijaan tutkimustiedonkin valossa voimme tunnistaa erilaisia nuoria, jotka käyttävät digitaalista mediaa eri tavoin, eri tarkoituksiin ja kehittävät samalla eri määrän erilaisia taitoja. Samalla tavalla teknologian ja median tarjoamat hyödyt ja haitat muodostuvat näiden erilaisuuksien yhteisvaikutuksina, ja oikeanlaisilla digitaidoilla on näissä vuorovaikutusprosesseissa merkittävä rooli. 

Keskeinen haaste nykytutkimuksessa sekä käytännön työssä lasten ja nuorten parissa onkin tunnistaa ja nimetä juuri niitä taitoja, jotka ratkaisevat median hyötysuhteen missäkin tilanteessa. Yleissivistävän kasvatuksen parissa toimivien haasteena on tunnistaa ne taidot ja tilanteet, joilta osin kaikkien osaamisen tulisi olla vähintäänkin riittävää ja auttaa lapsia ja nuoria saavuttamaan tämä. Tästä hyvänä esimerkkinä on analogia liikennetaitojen kanssa: tietyt taidot on hankittava, jotta voi liikkua osana liikennettä tehokkaasti ja turvallisesti – myös digiliikenteessä**. 

Nuorisotyöllä on kuitenkin mahdollisuus laajentaa tätä kenttää tunnistamalla ja tarjoamalla tukea juuri niihin taitotarpeisiin, joita nuorilla on tämän lisäksi. Taitotarpeisiin, jotka kumpuavat nuorten omista erilaisista taustoista, kiinnostuksen kohteista ja tarpeista, sekä mahdollisesti toimivat merkityksellisinä siltoina muiden oppimisen kontekstien, kuten kodin ja koulun rinnalla (Kruskopf et al., 2020) mahdollistaen kytkeytyneen oppimisen (eng. connected learning; Ito et al., 2020). 

Kytkeytyneen oppimisen toteutuminen vaatii nuorten vaihtelevien tarpeiden ja kiinnostusten tunnistamisen lisäksi mahdollisuuksia yhteisölliseen tekemiseen, yhteisten tarkoitusten edistämiseen sekä oppimisen laajentamiseen kontekstista toiseen. Kytkeytyneen oppimisen toteutuminen heijastuu hyvinvointiin ja parhaimmillaan koko tulevaisuuteen avautuviin uramahdollisuuksiin. Diginatiiviuden sijaan nuoret tulisikin siis nähdä erityisinä, erilaisia kiinnostuksia ja digitaitotarpeita omaavina yksilöinä, joiden potentiaalin vapauttamiseen nuorisotyöllä ja muilla informaalin oppimisen tukijoilla on erityinen mahdollisuus.

  

*Osaaminen toimia asiallisesti mediaympäristöissä ja käyttää erilaisia laitteita vaihtelee kaikenikäisillä (erityisesti ”aikuisilla”), mutta tässä kirjoituksessa keskitytään nuoriin, sillä heidän osaltaan on vielä toivoa.

** Kuten liikenne, myös digiliikenne perustuu sääntöjärjestelmään ja sen noudattamisen valvontaan. Lasten ja nuorten parissa toimivien on myös syytä antaa panoksensa lapsille ja nuorille turvallisemman ja asiallisemman mediaympäristön rakentamisen eteen. Lasten oikeuksien on toteuduttava myös verkossa, lainsäädäntö ja sen valvonta ratkaisevat paljon.

Lähteet:

Haddon, Leslie, Cino, Davide, Doyle, Mary-Alice, Livingstone, Sonia, Mascheroni, Giovanna, & Stoilova, Mariya. (2020, November 11). Children’s and young people’s digital skills: a systematic evidence review. Zenodo. http://doi.org/10.5281/zenodo.4274654

Ito, M., Arum, R., Conley, D., Gutiérrez, K., Kirshner, B., Livingstone, S., … & Watkins, S. C. (2020). The connected learning research network: Reflections on a decade of engaged scholarship. Connected Learning Alliance: Irvine, CA, USA.

Kruskopf, M., Hakkarainen, K., Li, S., & Lonka, K. (2021). Lessons learned on student engagement from the nature of pervasive socio‐digital interests and related network participation of adolescents. Journal of Computer Assisted Learning, 37(2), 521-541.

Mascheroni, Giovanna, Cino, Davide, Mikuška, Jakub, Lacko, David, & Smahel, David. (2020, November 11). Digital skills, risks and wellbeing among European children: Report on (f)actors that explain online acquisition, cognitive, physical, psychological and social wellbeing, and the online resilience of children and young people. Zenodo. http://doi.org/10.5281/zenodo.4313274

 

Blogikirjoitus on osa Verken Sukellus verkkokulttuureihin -blogisarjaa, jossa paneudutaan kevään 2021 aikana nuorten verkkokulttuurien maailmaan tuoreen tutkimustiedon avulla.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto