Nuoret kokoontunenaa laneille.

Arkisto

Työntekijä seinäruusuna – lanitoiminta nuorten osallistamisessa

08. marraskuu 2019

– Eikö niitä voisi järjestää täällä?
– Niin mitä?
– No niitä laneja?
– Täällä on ainakin hyvin tilaa, miksipäs ei?

Se alkoi ääneen lausutusta ajatuksesta. Nuoret juttelivat arkisesti pelaamisesta, kun keskusteluun pulpahti ajatus lanien järjestämisestä kotona. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että tila kotona ei olisi sopiva kaikille halukkaille osallistujille. Muutamaa kaveria suurempien lanien järjestäminen aiheuttaisi ongelmia. Pelkästään laitteiden sijoittelu pieneen huoneeseen rajaa lanien osallistujamäärän. Kaikista muista tilan puutteesta johtuvista ongelmista puhumattakaan. Voisiko tällaisessa tilanteessa kunta tai seurakunta olla tarjoamassa tilojaan nuorille? 

Elettiin vuotta 2006, kun seurakunnan työntekijä sattui koulukierroksella keskelle keskustelua laneista. Mahdollisuus lanien järjestämiseen paikallisella koululla oli tullut tiensä päähän. Tarvittiin uusia tiloja järjestää toimintaa. Nuorille tuttu työntekijä tarttui nuorten ongelmaan ja hetken mielijohteesta tarjosi toimintaan seurakunnan tiloja. Seuraavaksi sovittiin jo ensimmäisistä laneista seurakuntatalolla. Yhdestä oikeaan aikaan ääneen lausutusta ajatuksesta tuli uutta toimintaa, joka pyörii seurakunnassa edelleen. Toiminnan aikana lan-kulttuuri ja itse toimintakin on siinä sivussa kokenut muutoksia.

Tuolloin internetyhteydet olivat vielä hyvin hitaat. Laneihin osallistuneet kytkivät koneet samaan reitittimeen, muodostaen pelaamisen ja jakamisen kannalta oman, riittävän nopean lähiverkon. Tässä lähiverkossa jaettiin sitten pelattavat pelit, jos niitä ei joku ollut vielä ladannut kotona. Headsettejä ei myöskään näkynyt niin paljon, kuin nykyään. Kommunikointi oli puhetta, naurua, huutoa ja äänekkäitä reagointeja pelin tapahtumiin. Erään alusta asti mukana olleen lanittajan mielestä juuri tässä piili kokoontumisen vetovoima. Tietokonepelaamisen sosiaalisuus nousi laneissa aivan uudenlaiselle tasolle.

Vuonna 2019 toiminta on kasvanut ja siihen osallistuu säännöllisesti yli 30 nuorta. Toiminta onkin siirtynyt kerhohuoneesta rakennuksen suurimpaan tilaan. Seurakuntatalolle on tullut nopea kuituyhteys, eikä pelejä pelata enää suljetussa lähiverkossa. Pelaajien koneissa on läpinäkyvät seinät ja erilaiset laitteista säihkyvät valot valaisevat seurakuntasalin seiniä. Pelaamisen kehittyessä nuorten osallisuus on kuitenkin edelleen tärkeässä asemassa ja työntekijää tarvitaan lähinnä vain olemaan nuorisotyön perusroolissa läsnä.

Vapaaehtoisvoimin – työntekijän mitätöimistä vai syvää osallisuutta ja vastuuta?

Ensimmäisissä laneissa työntekijä kävi avaamassa ovet ja näytti mistä kaikki tarpeellinen löytyy. Ajan myötä tutuista nuorista muodostui vapaaehtoisryhmä, joka vastasi laneista. He olivat tottuneet kantamaan vastuuta jo seurakunnan muussa toiminnassa, joten vastuu laneista ei tuntunut kovinkaan erilaiselta. Heille oli muodostunut tunne työntekijän luottamuksesta ja he halusivat näyttää olevansa tämän luottamuksen arvoisia.

Selvää oli, että he itse kasasivat myös laitteet. Pöydät raahattiin paikoilleen, jatkojohtoja vedettiin ja aluksi jopa verkkopiuhat tehtiin itse. Eräs nuorista oli tilannut tähän piuha-askarteluun tarvittavat laitteetkin itse. Tämän jälkeen päästiin ihmettelemään miten itse verkkoyhteyden muodostaminen onnistuu. Vasta sen jälkeen, kun kaikkien osalta verkko, tekniikka ja koneet oli saatu valmiiksi, itse pelaaminen saattoi alkaa. Aamulla, väsymyksestä huolimatta, nuorten ryhmä vastasi tilan siivoamisesta entiselleen.

Lanitoiminnassa nuoret suunnittelivat myös sisällön. Nykyään, jo ennen laneja osa porukkaa on sopinut joukkueet, joissa pelataan turnausta. Halutessaan tähän pääsee mukaan myös muut laneille tulleet. Osalla on kuitenkin omat suunnitelmat omien kavereiden kanssa. Osa haluaa vain pelailla biljardia tietokonepelaamisen jäädessä vähemmälle. Työntekijän näkökulmasta lanitoiminnassa on mahdollisuus antaa paljon vastuuta nuorille, vaikka loppujen lopuksi työntekijä kantaakin vastuun tapahtumasta. Vaikeinta on ollut päästää irti siitä ajatuksesta, että työntekijä ei olekaan suunnittelijana, toteuttajana ja päsmäröimässä kaikkeen. Työntekijän pitää sietää keskeneräisyyttä ja vaihtoehtoisia toteutustapoja. Mielestäni työntekijän tehtävä laneilla on lähinnä olla läsnä ja nauttia pelaamisesta itsekin. Turhan stressaamisen voi jättää nurkkaan. Ole rennosti, kyllä ne nuoret osaa homman hoitaa fiksusti!

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto