Arkisto

Kansalaisaktivismia kaduilla - laajempaa osallistumista digitaalisesti

08. huhtikuu 2022

Kansalaisaktivismi kuuluu demokratiaan ja on kaikkien oikeus. Vaikka kansalaisaktivismin aiheet eivät aina itseä kosketa tai aiheet tuntuvat itsestä vaikeilta hyväksyä, on Suomessa kaikilla perustuslaillinen oikeus osallistua ja järjestää mielenosoituksia. Tähän koko demokratia perustuu. Meillä on mahdollisuus ravistella ihmisten ajatusmaailmaa pohtimaan asioita erilaisesta näkökulmasta. Joskus nämä ajatuksia ravistelevat näkökulmat saavat niin paljon kannatusta, että asia etenee eduskuntaan ja lakeja korjataan.

Erilaiset sosiaalisen median alustat tarjoavat meille upean mahdollisuuden kerätä samanhenkisiä ihmisiä yhteen keskustelemaan yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ja osallistua laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kansalaisaktivismissa käytetään laajasti ja taitavasti uusia sosiaalisen median alustoja. Meillä nuorisotyön ammattilaisilla ja nuorilla tulisi myös olla tietotaitoa samaisten alustojen käytössä, ymmärrystä sisäisestä kulttuurista ja riittävää medialukutaitoa osata poissulkea keskustelua hankaloittamaan tuotettua disinformaatiota.

Osallisuuden uudet välineet

Internetin ja sosiaalisen median myötävaikutuksesta toiminta saattaa ryöpsähtää nopeasti niin lokaalisti kuin globaalisti. Eri maiden liikehdintää rantautuu Suomeen enenevissä määrin ja suomalainen toiminta kansainvälistyy ennätysvauhtia. Tällainen liikehdintä voi kasvaa täysiin mittoihinsa todella nopeastikin erilaisten digitaalisten välineiden avulla. Samalla se antaa mahdollisuuden osallistua pistemäisesti toimintaan, itselle sopivalla tavalla ilman sitoutumista vastuutehtäviin pidemmäksi aikaa. Tällainen “instant” vaikuttaminen ja yhteisöön liittyminen on ollut ilmiönä jo olemassa, mutta nyt tämä näkyy mielenkiintoisella tavalla osana kansalaisaktivismia ja poliittista liikehdintää. Sosiaalista mediaa on ennenkin käytetty keinona poliittisen päätöksentekoon vaikuttamiseen, mutta viimeaikaisiin mielenilmauksiin on osallistunut sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole aiemmin olleet aktiivisesti äänessä poliittisessa vaikuttamisessa.

Sosiaalisella medialla ja sen yhteisöjen avulla kiihdytetty poliittinen aktiivisuus ja kansalaisaktivismi voi muuttua todella nopeastikin konkreettiseksi toiminnaksi “fyysisessä maailmassa”, kuten viime aikojen toiminta bensan hinnan alentamiseksi osoittaa. Useissa muissakin Euroopan maissa on vuosien varrella nähty tällaisia lyhyessä ajassa koottuja spontaaneja ryhmittymiä, joissa osassa on saatu positiivista muutosta aikaan, mutta osassa tilanteet ovat kärjistyneet väkivaltaisuuksiin.

Internet on onneksi vuorovaikutteinen alusta eikä kaikkea tarvitse ottaa kiveen kirjoitettuna. Samalla kun sosiaalisen median kanavat mahdollistivat osallistumisen liikehdintään etänä, ne tarjosivat alustoja myös vastamielenilmauksiin liikkeiden sisällä. Myös muut kuin liikkeen ajatusmaailman jakavat ja samanmieliset ovat olleet suurissa määrin kiinnostuneita siitä, mitä on tapahtumassa. Kun liikkeen somekanavat ovat olleet julkisia ja halukkaiden saavutettavissa, se on mahdollistanut liikkeen toiminnan tarkkailun myös niille, jotka olivat vain seuraamassa tapahtumia tai jotka halusivat trollata ja sotkea liikkeen toimintaa. Viimeaikaisen liikehdinnän sisällä on ollut nähtävissä se, että trollausta ei aina ymmärretty trollaamiseksi, ja näin trollit pääsivät maaliinsa: viemällä tilaa varsinaiselta aiheelta, puuttumalla epäolennaisuuksiin, kuljettamalla keskustelua sivuraiteille ja provosoimalla muita osallistujia. Hämmentäminen onnistui niin hyvin, että trollit saivat luotua jopa tarinaa ja draaman kaarta trollihahmoilleen – oli vaikea tunnistaa, kuka oli liikkeen asialla.

Nykyisessä liikehdinnässä on hyvin nähtävissä, miten sosiaalinen media ja digitaaliset välineet mahdollistavat osallistumisen ilman paikan päälle menemistä. Mielenilmausta voi seurata tapahtumapaikalta kuvattujen striimien ja muiden somesisältöjen kautta ja osallistua aktiivisesti asiasta käytävään keskusteluun. Tämä on luonut toiminnasta kiinnostuneille uudenlaisen osallistumisen tason. Voisiko samaa hyödyntää myös nuorisotyössä vahvemmin?

Pienin yhteinen nimittäjä

Osallisuuskasvatuksen mantran mukaan nuorten osallisuutta tulisi toteuttaa nuoren ikä- ja kehitystaso huomioiden. Tämä jättää kuitenkin läpimentävän aukon monille niille nuorille, jotka eivät ole motivoituneita ottamaan kantaa tai osallistumaan aktiivisesti toimintaan. Nuori voisi kuitenkin olla kiinnostunut seuraamaan toimintaa ja sitä kautta kokemaan olevansa osallinen. Seuraamalla keskustelua hän pitää myös itsensä ajan tasalla aiheesta ja kykenee tarvittaessa muodostamaan oman mielipiteensä.

Useissa kunnissa ja muilla nuorisotyötä järjestävillä toimijoilla on omat nuorten vaikuttajaryhmät. Kunnille vaikuttajaryhmien järjestämisestä säädetään kuntalain §26:ssä: ”Nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi kunnanhallituksen on asetettava nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä (nuorisovaltuusto) ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä.” Useat kunnat ovat tämän perusteella poimineet käsitteen ”nuorisovaltuusto” ja laittaneet pystyyn pienoismallin edustuksellisesta parlamentaarisesta demokratiasta. Toimintaa voitaisiin lain puitteissa rakentaa yksinkertaisemmaksi, joustavammaksi ja erilaiset osallisuuden tasot huomioiden. Kevyempi rakenne ja digitaaliset apuvälineet voisi avata nuorille aivan uusia vaikuttamisen paikkoja, mieluisan toimintaympäristön ja tutut työkalut. Sekä tietenkin nuorille sen kokemuksen omasta osuudestaan tässä kaikessa.

Osallisuutta pohtiessa ja yhteisöjä rakentaessa meidän tulee löytää pienin yhteinen nimittäjä. Se on taso, jossa huomioidaan nuorten tarve erilaisiin osallistumismahdollisuuksiin. Se  on samalla myös se nuoria yhdistävä asia, joka sitouttaa nuoret osaksi toimintaa ja luo heille halun kuulua osaksi tätä uutta yhteisöä. Halu kuulua johonkin on ihmisen perustarve, joka myös motivoi ottamaan osaa ja vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Kun nämä molemmat, jokaiselle sopivat osallistumisen muodot ja nuoria yhdistävä asia, löytyvät, voimme luoda jotain uutta.

Näissä uusissa osallistumisen muodoissa digitaalisia välineitä hyödyntäen nousee esteeksi nuorten ja nuorisotyöntekijän osaaminen ja tietotekniset valmiudet. Sen vuoksi nuorisotyöntekijöillä tulisi olla ammatillista osaamista hyödyntää näitä uusia alustoja ja välineitä ja opastaa nuoria niiden käytössä.

Tarvittava osaaminen osallisuuden muutoksessa

Digitalisaation tavoitteena on helpottaa ihmisten elämää ja poistaa ylimääräisiä mutkia. Nuorisotyössä käytetään jo paljon yhteistä suunnittelua helpottavia alustoja. Näitä ovat esimerkiksi projektinhallintaohjelmat, osallisuuteen tähtäävät kyselytyökalut ja monen osallistujan yhtäaikaisen käytön sallivat piirto- tai tekstityökalut. Kuitenkin nämä taidot kattavat vain osan siitä kaikesta, mitä nuorisotyöntekijän olisi hyvä osata pystyäkseen vastaamaan nuorten tarpeisiin, kun maailma muuttuu digitalisaation myötä.

Nuorisotyöntekijän onkin hyvä tarkistaa oma osaamisen suhteessa nuorisotyön ammatillisen digiosaamisen kriteereihin. Tuntemus digitaalisista välineistä ja niiden ominaisuuksista sekä medialukutaito liittyvät laajempiin digiosaamisen kokonaisuuksiin. Muun muassa näiden taitojen hallinta tulee varmasti myös jatkossa näkymään niin osallisuutta kuin kansalaistoimintaa koskevassa nuorisotyössä.

Nuorisotyöntekijän medialukutaito, lähdekriittisyys ja ymmärrys eri sosiaalisen median alustojen kulttuureista nousevat merkittävään rooliin. Näiden taitojen myötä keskustelua, sen nyansseja ja kontekstia on mahdollista ymmärtää silloin kun internet-kulttuurit ja sen ilmiöt puhututtaa nuorten kanssa. Tapahtuivat keskustelut nuoren kanssa sitten verkon välityksellä tai kasvokkain. Vaikein haaste tässä kaikessa on se, että nuorisotyöntekijällä tulisi olla keinoja tunnistaa tästä tietotulvasta tahallisesti tai tahattomasti levitetty valheellinen tieto (puhutaan myös termeillä dis- ja misinformaatio) ja tarvittaessa korjaamaan sen aiheuttamaa keskustelun vääristymää, perustelemaan oma näkemyksensä ja auttaa nuoria tekemään sama. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorisotyöntekijän tulisi olla jonkinlainen aina oikeassa oleva totuuden torvi, vaan kriittiseen medialukutaitoon kannustaja.  Nuorisotyöntekijä voi olla tässä tukemassa nuorta ymmärtämään ja arvioimaan tietoa ja sen luotettavuutta, olemaan kriittinen tietoa kohtaan ja tunnistamaan eri tietolähteisiin liittyviä tavoitteita (esim. puoluelehdet, kaupallinen sisältö). Siksi tiedon oikeellisuuden määrittelyn ei tulisi olla nuorisotyön keskiössä, vaan työkalujen tarjoaminen nuorille tiedon ymmärtämiseen, käsittelemiseen ja luotettavuuden arviointiin.

Nuorisotyöllä tulee olla myös ymmärrys siitä, että algoritmit ja käyttäjien itse valitsemat sosiaalisen median ryhmät kapeuttavat tarjotun tiedon monipuolisuutta ja työntekijöillä tulee olla valmiuksia keskustella tästä ilmiöstä nuoren kanssa. Tästä ilmiöstä käytetään usein ilmaisua “somekupla” tai “kaikukammio”. Algoritmien tarkoituksena alun perin on ollut esittää käyttäjille kohdennettua mainontaa, mutta näitä algoritmeja käytetään myös tarjoamaan käyttäjilleen kiinnostavaa sisältöä. Algoritmit ovat koodinpätkiä, jotka analysoivat käyttäjien käyttäytymistä ja oppivat tuntemaan sen mielenkiinnon kohteet. Ne seuraavat sisältöjä, jonka parissa käyttäjä on viettänyt aikaa tai johon hän on jollain tavalla reagoinut ja tarjoavat käyttäjille vastaavia sisältöjä. Lopulta tämä voi johtaa siihen, että käyttäjä saa rajatumpaa, itseään kiinnostavaa sisältöä, mutta toiset näkökulmat jäävät pimentoon. Käyttäjä ei tällöin saa kuin omalle mielipiteelleen vahvistusta ja monipuoliselle tiedolle ja näkökulmille altistuminen vaikeutuu. Ilmiö on helposti havainnoitavissa esimerkiksi vertailemalla sanomalehtien etusivuja kollegan kanssa. Mitkä jutut nousevat sinulle ensimmäisiksi ja mitkä kollegallesi? Valitettavasti digitaalisten alustojen algoritmit haastavat myös nuorten mahdollisuutta löytää luotettavaa tietoa, sillä algoritmit eivät välttämättä aina toimi kuten niiden on tarkoitus, ja vaikka ne toimisivat, nuoret voivat omilla rajauksillaan muokata heille tarjottavaa sisältöä seuraamalla tiettyjä ryhmiä tai hashtageja.

Nuorisotyön digitalisaatio

Digitaalisuus voi tuntua haastavalta, mutta se on ”hyvä renki” nuorisotyössä.  Digitaalisuus tulee sulautumaan entistä enemmän osaksi kaikkea, niin myös nuorisotyössä, ja se avaa mahdollisuuksia. Esimerkiksi vaikuttaminen, jossa perinteisemmät vaikuttamisen keinot ovat täydentyneet digitaalisen osallisuuden muodoilla. Nuoret voivat ottaa itselleen tärkeisiin asioihin kantaa esimerkiksi sosiaalisen median avulla tai muissa vaikuttamiskanavissa. Somessa ja Internetissä keskusteluun osallistuminen luo vaikuttamiseen monipuolisuutta, jonka myötä nuori voi ottaa kantaa tärkeisiin asioihin itselleen ominaisella tavalla – myös trollaamalla tai tekemällä vaikka asiasta meemejä. Algoritmeja voi hyödyntää myös nuorisotyössä. Kannattaa rohkeasti seurata, tykätä ja kommentoida nuorten tuottamaa ja nuoria kiinnostavaa sisältöjä, esimerkiksi nuorten suosimia sisällöntuottajia. Tällöin algoritmi ei vinoudu ja ala syöttämään pelkästään nuorisotyöntekijöiden sisältöjä. Samalla, ainakin teoriassa, algoritmit oppivat tarjoamaan nuorisotyön sisältöjä myös nuorille.

Digitaalista nuorisotyötä voi tehdä monella tavalla, ja jo keskustelu digitaalisuudesta ja sen ilmiöistä on digitaalista nuorisotyötä. Digitaaliset välineet ja toimintaympäristöt laajentavat nuorisotyöntekijän menetelmä- ja välinepakkia. Jos haluat jutella digitaalisuuden teemoista tai vaikkapa tehostaa uusien välineiden käyttöä nuorisotyössä, ole meihin yhteydessä! Tarjoamme mielellämme koulutusta siihen, miten esimerkiksi nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja osallisuutta voidaan vahvistaa digitaalisin ratkaisuin. Katsotaan sopivia alustoja ja niiden mahdollisuuksia, ja pohditaan esimerkiksi digitaalisen kansalaisuuden kehittymistä yhdessä.

 

Digitaalista nuorisotyötä voi tehdä myös keskustelemalla asiasta nuorten kanssa. Hyviä keskustelun aiheita nuorten kanssa voisivat olla:

Millä tavoilla mieluiten osallistut?

Mikä on sinulle mieluinen tapa olla vaikuttamassa?

Milloin koet olevasi osa ryhmää?

Millaisiin eri yhteisöihin kuulut? Miten pidätte yhteyttä?

Mikä tekee lähteestä luotettavan?

Miksi joitakin somepostauksia videoita voi olla järkevää sensuroida?

Miksi juuri sinä näet ko. mainoksen/postauksen/videon?

Kuka hyötyy disinformaation tuottamisesta ja mitä sillä tavoitellaan?

Mistä sosiaalisen median palvelut saavat rahansa?

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto