Blogi Juha Kiviniemi 12.02.2020

Juha Kiviniemi

Juha työskentelee Verkessä suunnittelijana. Hänen vastuualueinaan ovat erityisesti Maker -toiminta ja kansainväliset yhteistyökuviot. Töiden ulkopuolella hän rentoutuu työskentelemällä nahan parissa tai roikkuu YouTubessa yrittäen omaksua kaiken Internetin tiedon.

Profiiliin →

Mediataitoviikko haastaa pohtimaan mediakasvatustamme

Mediataitoviikko nostaa tällä viikolla keskiöön nuorten mediataidot ja haastaa kasvattajat pohtimaan valmiuksiaan nuorten mediataitojen tukemisessa. Meidän on hyvä pysähtyä myös tarkastelemaan, miten ylipäätään ymmärrämme nuorten mediataidot. Digitalisaatiokehitystä ja nuorten mediankäyttöä seuranneille lienee tässä vaiheessa selvää ainakin se, että vaikka mediataitojen ydin on peruspiirteiltään sama kuin ennenkin, on yksittäisiä ympäristöjä ja median muotoja tänä päivänä niin paljon, että kenttä on väistämättä aiempaa monimutkainen. 

Digitalisaatiossa ja teknologisessa kehityksessä mukana pysyminen on myös kasvattajille haastavaa, sillä kehitystahti vaikuttaa toisinaan hengästyttävältä. On kuitenkin helpottava ajatus, että ei ole niinkään ensisijaista tietää, mikä on juuri se viimeisin nuorten somevillitys tai seuraava digitaalisen median suuri kehitysaskel, vaan hahmottaa digitalisaation vaikutusten kokonaiskuva nuorten elämässä. Nämä vaikutukset ulottavat lonkeronsa lähes kaikille nuorten elämän osa-alueille.

Nukutko sinäkin kirjastossa?

Vielä tänäkin päivänä törmää toisinaan käsitykseen nuorista diginatiiveina, jotka sujuvasti ja suvereenisti hallitsevat kaikki tarvittavat digitaaliset laitteet ja palvelut. Ajatus pelkästään ikänsä vuoksi digitaalisuudesta kaiken tietävästä nuoresta on virheellinen ja lähes yhtä huvittava kuin ajatus ikäihmisestä, joka nukkuu kirjastossa ja tietää sen vuoksi maailmasta kaiken.

Digitaalinen kuilu on todellinen ja olemassa, vaikka muuta haluaisimme ajatella. Digitaalinen kuilu ei ole myöskään ikäkysymys, vaan sitä voidaan tarkastella muun muassa seuraavasti:

  • Pääsy teknologiaan
  • Teknologiataidot ja -kompetenssit
  • Ymmärrys siitä, miten teknologia toimii

Pääsy teknologiaan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, onko nuorella käytössään ikätovereitaan vastaavat teknologiset välineet. Ajattelemme esimerkiksi helposti, että kaikilla nuorilla on nykyään älypuhelin, ja miltei näin onkin – silti usein ne nuoret, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvammassa asemassa ovat niitä, joiden puhelimet eivät välttämättä pyöritä uusimpia sovelluksia. Tämä altistaa heidät helposti muun muassa sosiaalisista verkostoista putoamiselle. Sama pätee myös muuhun teknologiaan; toisilla nuorilla on kotonaan käytössä esimerkiksi 3D-tulostin ja ajanmukainen tietokone, joilla he voivat toteuttaa luovuuttaan ja kartuttaa teknologiataitojaan. Kaikilla ei tähän kuitenkaan ole mahdollisuutta.

On vaarana, että teknologian nopea kehitys luo epätasa-arvoisuutta nuorten välille. Kenellä on mahdollisuus ja taidot hyödyntää teknologiaa ja kenellä ei? Nuorisotyön arvojen mukaan yhdenvertaisuutta tulisi lisätä yhteiskunnassa, joten teknologian käytön mahdollistaminen ja digiosaamisen lisääminen kaikille tulisi olla ohjenuorana nuorisotyön toimintakulttuurissa. Yksi nuorisotyön perustehtävistä on ollut – ja tulee varmasti jatkossakin olemaan – mahdollisuuksien tasaaminen eri nuorten ja nuorten ryhmien välillä. Tätä voimme toteuttaa hankkimalla esimerkiksi digitaalisen teknologian toimintavälineitä nuorten saataville.

Media- ja teknologiataidot ja oman heimon löytäminen

Nuoret tarvitsevat tänä päivänä aiempaa monipuolisempia taitoja löytääkseen omat yhteisönsä ja pystyäkseen liittymään niihin. Jos ja kun nuorisotyön yhtenä tehtävänä on auttaa nuoria solmimaan sosiaalisia suhteita, on meidän tarpeen ymmärtää perustavanlaatuinen fakta: nykyisin on vaikea solmia kaverisuhteita tai löytää yhteisöjä joihin liittyä, mikäli digitaaliset vuorovaikutustaidot ovat riittämättömiä.

Meidän tulisi kasvattajina katsoa kriittisesti omaa tekemistämme ja arvioida, ymmärrämmekö riittävän hyvin nuorten sosiaalisten suhteiden dynamiikkaa silloin kun niitä pitkälti ylläpidetään ja solmitaan myös verkossa? Ymmärrämmekö riittävän hyvin nuorten mediakulttuuria ja sosiaalisen median ilmiöitä?

Digitaalisuus tuo uutta myös nuorten kasvuhaasteisiin. Kasvava nuori esimerkiksi peilaa omaa kehittyvää identiteettiään ympäröivään mediaan, joka on luonnollisesti tänä päivänä osa sosiaalisen median ärsyketulvaa. Nuoriso-ohjaajan tehtävänä on tukea nuorta, jotta hän osaa kriittisesti tarkastella sitä mediaympäristöä, johon hän omaa identiteettiään peilaa. Sama pätee yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamiseen. 2020-luvun yhteiskuntaan on varmasti vaikea vaikuttaa, jos ei hallitse moderneja vaikuttamisen keinoja eikä kykene poimimaan digitaalisen informaation tulvasta luotettavaa tietoa. Kansalaisvaikuttaminen vaatii myös usein tietynlaista teknologiaa, jolloin palataan edellisen kappaleen ajatukseen nuorisotyöstä mahdollisuuksien tasaajana.

Mediakasvatuksen yksi määritelmä on tavoitteellinen vuorovaikutus, joka pyrkii edistämään kasvatettavan medialukutaitoa. Kiinnittäisin huomiota nimenomaan tavoitteellisuuteen: mihin pyrimme nuorisotyössä omalla mediakasvatustoiminnallamme? Keskitymmekö yksittäisiin median ilmiöihin, vai pyrimmekö lähestymistapaan, jossa tuemme nuorten tietoa, asenteita ja taitoja suhteessa teknologian ja digitaalisen median kokonaisvaltaisiin vaikutuksiin? Oma mielipiteeni on selkeä! Jotta voimme nuorisotyössä säilyttää asemamme nuorten elämän eri osa-alueiden risteyksissä, meidän täytyy tarkastella myös digitaalisuuden vaikutuksia kokonaisvaltaisesti.

Teknisistä taidoista digitaalisiin elämäntaitoihin

Digitaidoilla on ollut nuorisotyön ja kasvatuksen diskurssissa rooli erityisesti työelämätaitojen näkökulmasta. Onkin kiistatonta, että digitaidoilla on merkittäviä vaikutuksia nuorten tulevaan työllistymiseen: vaikka kaikista nuorista ei tule ohjelmoijia tai insinöörejä, tulee teknologia olemaan jollakin tavalla läsnä kaikkien tulevaisuuden työntekijöiden arjessa. Kun puhutaan nuorten digitaalisesta osaamisesta, tulisi kuitenkin erityistä huomiota kiinnittää digitaalisen hyvinvoinnin tai digitaalisten elämäntaitojen edistämiseen. Pelkkä teknisten digitaitojen edistäminen ei siis riitä.

Edellä on jo useaan kertaan todettu, että digitaalisuus on läsnä lähes jokaisella nuorten elämän osa-alueella. Tänä päivänä mediataitojen olennainen osa on myös taustalla vaikuttavan teknologian ymmärtäminen. Meille kaikille on olennaista esimerkiksi ymmärtää, millä tavoin ne ohjelmalliset ja teknologiset ratkaisut toimivat, jotka meidän silmiemme eteen tietoa suodattavat. Samoin kuin mediakasvatuksessa ja -kriittisyydessä oli ennen olennaista ymmärtää että esimerkiksi uutisenomainen sisältö voi olla poliittisesti tai ideologisesti värittynyt, on tänä päivänä tärkeää ymmärtää että näemme useissa mediaympäristöissä lähtökohtaisesti vain osan kokonaiskuvasta. Kun ymmärrämme, että tietoa meille suodattaa algoritmi, jonka tehtävänä on pitää meidät palvelussa mahdollisimman pitkään, näyttäytyy myös kokonaiskuva tietomassasta aivan toisenlaisena. Jotta nuoret voivat olla aktiivisia toimijoita teknologisoituneessa maailmassa, heidän tulisi myös osata käyttää teknologiaa hyödykseen. Tämä on vaikeaa ellei jopa mahdotonta, jos ymmärrys teknologiasta puuttuu.

Nuorisotyöllä saa ja pitää olla oma tulokulmansa nuorten digiosaamisen tukemiseen. Jos digitaalinen teknologia saadaan nivottua osaksi päivittäistä nuorisotyöllistä toimintaa, tarjoutuu mitä parhain mahdollisuus tukea nuorten monipuolista digiosaamista. Koska meitä ei koulumaailman tavoin ohjaa tiukat oppimistavoitteet, voimme tarkastella digitalisaation vaikutuksia nuorten elämään paljon formaalia opetusta kokonaisvaltaisemmin. Meillä on potentiaalia ja osaamista tunnistaa nuorten elämään liittyviä haasteita ja auttaa heitä luomaan valmiuksia niiden kohtaamiseen ja ratkomiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi nuorisotyöllä on vapaa-ajantoiminnan tuottajana mahdollisuuksia tavoittaa ja innostaa mukaan myös sellaisia nuoria, jotka eivät ole lähtökohtaisesti olleet kiinnostuneita teknologiaan liittyvistä harrastuksista sekä murtaa perinteisiä sukupuolirooleja harrastustoiminnassa.

Mediaprojekteja, maker-toimintaa tai muitakaan digitaalisen nuorisotyön lähestymistapoja ei kannata kuitenkaan lähteä täydellä teholla soveltamaan ennen kuin on ensin kirkastettu oman työyhteisön nuorisotyöllinen (mukaanlukien mediakasvatuksellinen) visio ja sen tavoitteet. Kun digitaalisen median ja teknologian mahdollisuuksia käytetään nuorisotyössä tavoitteellisesti ja harkiten, voidaan nuorille tarjota toimintaympäristö, jossa he pääsevät paitsi kehittämään digitaalista osaamistaan, myös vahvistamaan itseilmaisua, luovuutta ja sosiaalisia taitoja. Näitä kaikkia he tarvitsevat myös tulevaisuudessa.

Voit lukea lisää aiheesta Verken uusimmassa Mitä nuorisotyön tulisi tietää? -julkaisussa. Voit tutustua kirjaan pdf-versiona täällä, tilata maksutta kirjan itsellesi tai lukea tiivistetty nettiversio osoitteessa www.nuorisotyö2030.fi.

Media literacy week calls for re-examining our views as educators

Juha Kiviniemi / 12.02.2020

Digital Youth Work Sessions: Session 5

Juha Kiviniemi / 29.10.2018

Digital Youth Work Sessions: Session 4

Juha Kiviniemi / 28.04.2018
Lisää blogeja →

Juha Kiviniemi