Blogi Mimmi Mäkinen-Kokkonen ja Veera Värtinen 20.05.2020

Mimmi Mäkinen-Kokkonen ja Veera Värtinen

Mimmi ja Veera työskentelee Verkessä suunnittelijoina. Mimmi vastaa ja koordinoi Verken koulutustoimintaa. Mimmin näkeekin usein tien päällä kouluttamassa nuorisoalan tekijöitä ympäri Suomea aina sosiaalisesta mediasta tekoälyyn. Veera toimii puolestaan Verken viestinnän parissa. Hän päivittää muun muassa sosiaalisen median kanavia ja hoitaa tapahtumaviestintää.

Profiiliin →

Identiteettiä rakennetaan sosiaalisen median näyttämöillä

Sosiaalinen media on vakiintunut osaksi meidän elämäämme. Some toimii meille työkaluna verkostoitumisessa, auttaa ylläpitämään sosiaalisia suhteita, toimii viihdealustana ja kertoo meille uusimmat uutiset sekä muiden kuulumiset. Mitä annamme muille sosiaalisen median välityksellä? Millaista kuvaa luomme itsestämme tiedostaen tai tiedostamatta? Kun pysähdymme miettimään omia julkaisujamme voimme löytää erilaisia puolia minuudestamme.

Useasti sosiaalisen median koulutuksissa osallistujia askarruttaa miten erottaa somessa yksityinen minä ja työminä. Sama ihminenhän niitä tekee nostaen vain eri asioita esiin. Jos pohdimme asiaa tarkemmin, niin oikeastaan kaikki mitä sosiaaliseen mediaan julkaistaan korostaa vain pientä osaa meistä. Ammatillisesti julkaistaessa mietimme kohderyhmää enemmän kuin silloin, kun julkaisemme lomakuvan kauniissa maisemassa Thaimaassa. Suurimmaksi kysymykseksi varmasti nousee miten paljon kerron itsestäni? Mitä tämä kuva kertoo minusta? Näitä pohdintoja ei aina tehdä välttämättä edes tiedostaen, vaan luomme huomaamattamme jonkinlaista kuvaa itsestämme sosiaalisessa mediassa.

Yleisö kaipaa usein somessa aitoutta ja samaistuttavuutta, jotta mielenkiinto sometiliä kohtaan säilyy. Samaan aikaan ei kuitenkaan haluta kuulla liian yksityisiä asioita, joista voisi kiusaantua. Sosiaalinen media on vaakiinnuttuaan kerännyt palveluihinsa miljardiyleisöt. Miten moni meistä haluaa todellisuudessa paljastaa täysin oman itsensä hyvine ja huonoine puolineen niin monen ihmisen nähtäväksi? Toisaalta samaan aikaan tulisi olla aito ja näyttää myös niitä inhimillisiä puolia, jotta yleisilme on helposti lähestyttävä ja mielenkiinto pysyy yllä.

Veera on gradututkimuksessaan käyttänyt kuvaamaan tätä tasapainottelua käyttämällä käsitettä “arkielämän CV”. Se sopii somesisältöjen tasapainotteluun erinomaisesti, sillä CV eli ansioluettelo on usein tärkeimpiä materiaaleja, joita käytämme saadaksemme töitä. Ansioluettelossa jokainen meistä haluaa luoda kaikista parhaimman kuvan itsestään tuodessaan esille työhistoriaa, harrastuksia, kielitaitoa ja omaa osaamista. Ansioluettelossa ei kuitenkaan voi liioitella eikä valehdella, sillä se ei kantaisi pitkälle ja monesti siitä myös jää lopulta kiinni. Ansioluettelon tapaan sosiaalisessa mediassa voidaan rakentaa hallitusti parasta kuvaa itsestään rajaamalla millaista sisältöä julkaisee somekanavissa. Kukapa meistä ei haluaisi näyttäytyä monien satojen seuraajien edessä parhaimmalta mahdolliselta itseltään? Harvemmin somevaikuttajatkaan paljastavat itsestään huonoimpia puolia muiden arvosteltavaksi.

Some on meille yksi arkielämän näyttämö

Julkaisemamme sisältö somessa saattaa siis olla aitoja otteita elämästämme, mutta tietynlaisilla filtteireillä läpi päässyttä materiaalia. Eikä tässä vaiheessa puhuta niinkään kuvia sävyttävistä filtteireistä, vaan siitä millaisilla rajoituksilla sisältöä päästetään julkisuuteen omilla somekanavilla. Sosiaalista mediaa voidaan pitää yhdellä tapaa näyttämönä, jossa esitämme itsestämme tiettyjä puolia muille. Vaikutelman luomista erilaisilla “näyttämöillä”, eli erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, on tutkittu tieteellisestikin melko paljon. Perinteisiä näyttämöitä ovat esimerkiksi koulu, työ, ja koti. Näissä meistä jokainen esiintyy hieman eri tavalla.

Nykyään myös sosiaalisen median voidaan nostaa yhdeksi näyttämöksi. Some onkin mielenkiintoinen näyttämö, sillä siellä pystymme olemaan niin näyttämön esittäjiä luodessamme kuvaa itsestämme kuin samalla olemaan myös näyttämön yleisö, kun tulkitsemme muiden luomia vaikutelmia. Näyttämöillä pääsemme rakentamaan identiteettiämme ja työstämään minäkuvaamme. Sosiaalinen media onkin noussut tärkeäksi paikaksi nuorille muokata omaa identiteettiään.

Identiteetin muokkaaminen käsitteenä saattaa tuoda mieleen mielikuvan siitä, että ainoastaan tarkoin valitut ja omalla kanavalla julkaistut selfiet rakentavat halutun kaltaista kuvaa ihmisestä, mutta sosiaalisessa mediassa identiteetin esille tuominen voi tapahtua lukuisilla tavoilla. Se voi olla esimerkiksi runojen kirjoittamista, tietynlaisten maisemakuvien tai vaikkapa digitaalisten piirustuksien julkaisemista. Sosiaalinen media onkin luonut uudenlaisia tapoja identiteettiesitykselle. Sosiaalista mediaa ja identiteetin rakentumista tutkinut Suvi Uski on nostanut esille kuinka identiteettiesitys ei ole sosiaalisessa mediassa vain sidottu käyttäjäprofiiliin. Tärkeäksi tekijäksi nousee sosiaaliset suhteet ja kohtaamiset joihin yksilö on sidoksissa oman käyttäjäprofiilinsa kautta. Somessa tehty profiilityö tulee näkyväksi yksilön kokemuksena ja toimintana. Jokainen meistä pohtii mitä somessa julkaisee ja mitä jättää julkaisematta ja tämä juuri on profiilityötä.

nuori katsoo kuvassa peiliin ja peilin kautta kohti kameraan.

Sosiaalisen median merkitystä oman minäkuvan ja vaikutelman rakentamisessa on tutkinut myös Sari Östman (2015) väitöskirjassaan. Östman on luokitellut elämäjulkaisun omaksumisen sosiaalisessa mediassa kolmivaiheiseksi prosessiksi. Aluksi elämäjulkaisu somessa alkaa harjoittelulla, jolloin pohditaan mitä halutaan kertoa itsestä muille. Sisältöä julkaisemalla voidaan luoda luottamussuhdetta yleisöön kuitenkaan kertomatta sellaisia asioita mitä ei halua.

Harjoittelusta siirrytään seuraavaksi syvenevään omaksumiseen. Syventyneessä vaiheessa toiminta on jo tutumpaa ja ihminen alkaa luomaan ja noudattamaan elämäjulkaisemiselle normeja. Esiintyminen sosiaalisessa mediassa on hillittyä ja toimintaan aletaan sitoutua. Tämän myötä ihmiselle kehittyy elämäjulkaisijan rooli, joka on aktiivinen silloin, kun muokataan julkaisuja. Kolmannessa vaiheessa rooli on jo omaksuttu syvästi ja se sisäistetään identiteetiksi asti. Syväomaksumisen vaiheessa ihminen saattaakin ajatella elämäänsä jo sosiaalisen median julkaisujen kautta.

Sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset ja seuraajat toimivat nykyään myös osalle nuorista yhdenlaisena suosion ja statuksen mittareina. Ennen ehkä merkkivaatteet ja tietynlaiset statusvälineet olivat joillekin mittareita, mutta nykyään some on noussut näiden rinnalle. Joidenkin tilien sisältö saattaa rakentua myös merkkituotteiden esittelylle. Tämä toimii varmasti myös yhdenlaisena sysäyksenä elämäjulkaisemiselle, sillä sosiaalinen status ja pääoma ovat merkittävän tärkeässä roolissa nuoren elämässä. Asioilla on aina monia puolia, kuten tälläkin. Toisaalta sosiaalinen media mahdollistaa useasti heimon ja vertaisen eli samankaltaisen ihmisen löytymisen asuinpaikasta tai muusta mahdollisesta rajoitteesta riippumatta. Tai jos harrastuksena tai kiinnostuksena on jokin ei niin suosittu harrastus, sen ympärille rakentuva verkkoyhteisö voi mahdollistaa yhdessä tekemisen kilometreistä riippumatta.

Some antaa avaimia myös roolien muuttamiseen

Somessa seurataan paljon mitä muut tekevät ja poimitaan omaan toimintaa mukaan uusia ulottuvuuksia. Samalla trendit yhtenäistävät somen käyttäjiä. Olet saattanut huomata samalla tavalla muokattuja Instagram-kuvia useilla eri tileillä tai vaihtoehtoisesti kuulla samat haasteet ja alkutervehdykset usealla YouTube-videolla. Trendien seuraaminen saattaa yhtenäistää meitä, mutta persoonallisuuden korostaminen ja erilaisten minäkuvien luominen ovat sosiaalisen median myötä myös helpottunut. Sosiaalisessa mediassa nousseita “rajoja” voidaan ravistella ja rikkoa persoonallisella ja erilaisella sisällöllä. Somessa on puhuttu viime vuosina esimerkiksi kehopositiivisuudesta ja sisällöissä on tuotu esille erilaisia kehon kuvia. Somesta voi löytyä myös käyttäjiä, jotka keskittyvät sisällössään tiettyyn pukeutumistyyliin, alakulttuuriin tai vaikka johonkin kehonpiirteeseen ja korostavat tätä sisällössään. Tämä antaa nuorillekin mahdollisuuden vahvemman identiteetin rakentamisen somen kautta.

Sosiaalinen media antaa lisäksi hyvän mahdollisuuden roolien muuttamiselle ja työstämiselle. Koulussa esimerkiksi jokaiselle syntyy oma rooli ja usein yhteisössä kehittynyt rooli pysyy melko samana koko elämän, sillä rooleja on melko vaikea lähteä muuttamaan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Somessa voi kuitenkin muuttua ja muokata aktiivisesti roolia haluamaansa suuntaan melko helpostikin. Muokkaamalla ja muovaamalla omaa roolia ja identiteettiä somessa nuori voi työstää ja kehittää samalla omaa identiteettiään ja löytää itselle sopivan yhteisön.

Kaiken kaikkiaan sosiaalinen media on siis monipuolinen näyttämö, jossa meistä jokainen tekee jonkinlaista roolityötä, jopa tiedostamattaan. Vuorovaikutus ja keskustelu muiden kanssa antaa meille avaimia minäkuvan kehittämiseen tavalla, jollaista emme ole aiemmin kokeneet. Vaikka toisinaan nuorten identiteetin rakentuminen sosiaalisen median kanavissa voi kuulostaa rajulle, on se tärkeä keino ja paikka kokeilla erilaisia rooleja, muokata omaa minäkuvaa kasvuiässä sekä tutustua omaan identiteettiin.

Lue lisää sosiaalisesta mediasta nuorisotyössä Verken uusimmasta julkaisusta Mitä nuorisotyön tulisi tietää? – Havaintoja teknologisoituvasta maailmasta.

Lähteet:

Goffman Erving (1959) Arkielämän roolit. (The Presentation of Self in Everyday Life, 1959.) Suomentanut Erkki Puranen. Taskutieto 67. Porvoo: WSOY, 1971.

Goffman Erving (2012) Vuorovaikutuksen sosiologia. (Suomennoskokoelma suom. Kaisa Koskinen.) Tampere: Vastapaino.

Uski Suvi (2016) Minän esittäminen yhteisöpalveluissa: profiilityöllä aitouteen. Psykologia 51 (05), 2016. s. 378-381.

Värtinen Veera (2017) #materialismionnellisuus : Tutkielma nuorten aikuisten suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan ja kulutukseen. Helsingin yliopisto.

Östman Sari (2015) ”Millaisen päivityksen tästä sais”. Elämänjulkaisijuuden kulttuurinen omaksuminen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Yle (2017) Somessa kukaan ei ole aito – mutta nolointa on jäädä epäaitoudesta kiinni. Yle Uutiset 3.10.2017. Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9856270.

Mimmi Mäkinen-Kokkonen ja Veera Värtinen