Blogi Suvi Tuominen ja Juha Kiviniemi 26.06.2019

Suvi Tuominen ja Juha Kiviniemi

Suvi ja Juha työskentelevät Verkessä. Suvi toimii Verken toiminnanjohtajana ja vastaa Verken hallinnon pyörittämisestä, strategisesta suunnittelusta sekä isommista kotimaisista ja kansainvälisistä yhteistyökuvioista. Juha työskentelee muun muassa Verken kansainvälisen toiminnan ja maker-kulttuurin parissa.

Profiiliin →

Digitaalinen nuorisotyö on aina yhteiskuntansa näköistä – tunnelmia European Academy of Youth Work 2019 -seminaarista Sloveniasta

Osallistuimme toukokuun lopulla ensimmäiseen European Academy of Youth Work -seminaariin Sloveniassa. Seminaarin tavoitteena oli tukea innovatiivisten nuorisotyön käytäntöjen ja laatutyön kehittämistä. Lähes 200 osallistujan joukossa oli nuorisotyöntekijöitä, tutkijoita, päättäjiä ja asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa ja sen lähialueilta. Digitaalisuus oli iloksemme hyvin esillä tapahtuman puheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa.

Ennen varsinaista seminaariohjelman alkua oli tarjolla kiertokävelyiden lisäksi myös pari toiminnallista mini-työpajaa, joista elektroniseen rakenteluun keskittyvä “build your own name tag” herätti mielenkiinnon. Kuten yleensäkin, on työpajaosallistujana myös mielenkiintoista havainnoida sitä, miten eri tavoilla toiminnallisia työpajoja pystyy vetämään. Tässä työpajassa valmiin rakennussarjan ympärille kasailtiin vaiheittain tapahtuman logolla varustettu rintamerkki, jossa kiilui RGB-LEDi. Ainakin tässä tapauksessa vaiheittain tapahtunut ohjaaminen toimi erittäin hyvin, kun kyseessä oli ryhmä, jonka osallistujista suurin osa ei ollut koskaan koskenutkaan kolviin. Toista, pidemmälle vietyä työpajaa emme valitettavasti voineet jäädä seuraamaan.

Seminaarisalissa oli tiivis tunnelma kun nuorisoalan ammattilaiset kokoontuivat Sloveniassa.

Trendejä ja todellisuutta

Seminaari alkoi katsauksella nuorisokulttuureihin ja trendeihin. Belgialainen Maarten Leyts Trendwolvesista kertoi keynote-puheenvuorossaan kiinnostavalla tavalla muun muassa nuorten kulutuskäyttäytymisestä. Hän peräänkuulutti sitä, että nuorisotyössä pitäisi hyödyntää nuorisokulttuurisia ilmiöitä, jotta nuoret kokevat nuorisotyön heille itselleen relevanttina. Nuorisokulttuurien laaja ymmärtäminen on tärkeää erityisesti siksi, että niiden avulla voidaan tavoittaa myös sellaisia nuoria, jotka eivät ole aiemmin innostuneet nuorisotyön tarjoamista palveluista.

Leyts muistutti kuulijoita siitä, että ei ole olemassa yhtä ainutta tulevaisuutta, joka tulee vääjäämättä, vaan tulevaisuuskuvia on erilaisia ja meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen yhteiskunta on tulevaisuudessa. Leyts nosti esiin muutaman kiinnostavan prosenttiluvun nuorisotyön tulevaisuuden ennakoinnin kannalta: vuonna 2030 noin 60 % koko maailman 15-29-vuotiaista on muslimeja, vuonna 2050 55 % ihmisistä asuu yksin ja 60 % asuu kaupungeissa. Mihin suuntaan nuorisotyötä tulee kehittää näiden lukujen valossa?

Leytsin puheenvuoron yhteydessä eräs seminaariosallistuja kommentoi osuvasti, että innovaatioiden syntyminen tarvitsee luvan kokeilla ja epäonnistua. Eli jos nuorisotyöllisiä innovaatioita halutaan syntyvän, on nuorisotyötä on myös johdettava niin, että tämä on mahdollista.

Seminaari järjestettiin Slovenian Kranjska Gorassa. Maisemat kokoustiloista olivat kohtuulliset ettenkö sanoisi.

Tarjolla monipuolinen työpajakattaus

Valtaosa seminaarista rakentui työpajatyöskentelylle. Kukin osallistuja osallistui kolmen päivän aikana viiteen 1-1,5 tunnin mittaiseen työpajaan. Pienet ryhmät mahdollistivat keskustelun ja toiminnallisia harjoituksia. Omaan ohjelmaamme poimimme paljon digitaalisuuteen liittyviä työpajoja, mutta myös vähän muuta.

Omalta osaltamme varsinaiset työpajat alkoivat oman työpajan vetämisellä. Työpajassamme käsittelimme euroopanlaajuisia digitaalista nuorisotyötä sivuavia asiakirjoja, perehdytimme kuulijat maker-toimintaan ja esittelimme tuotannossa olevan Innoboksin. Työpajamme sai hyvin positiivisen vastaanoton ja kiinnostusta syntyi Innoboksin kääntämiseen ainakin saksaksi, turkiksi ja venäjäksi. Hämmentävää kyllä, pysyimme jopa aikataulussa melko hyvin, vaikka emme työpajan kulkua aivan minuutilleen kellottaneetkaan.

Verken työpajaan ilmaantui noin 35 osallistujaa, vaikka tilaa olisi ollut 25:lle.

Seuraavaksi suuntasimme vanhan tuttumme Nerijus Kriauciunasin työpajaan, joka käsitteli digitaalisia osaamismerkkejä erityisesti Cities of Learning -hankkeen kontekstissa. Aloitimme työpajan pohtimalla sitä, mitä nuorten pitää oppia tänään, jotta he ovat valmistautuneita tulevaisuuteen. Osaamistavoitteista voi muodostaa digitaalisia osaamismerkkejä, jotka mahdollistavat kokemuksellisen oppimisen sekä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen. Cities of Learning -hankkeessa osaamismerkkejä voi suorittaa eri puolilla kaupunkia sijaitsevissa kohteissa ja tapahtumissa. Suomesta hankkeessa ovat mukana Mikkeli ja Etelä-Savo.

Toinen vanha tuttu, Jean-Marie Cullen, veti työpajan STEAM-kasvatuksen periaatteista. Vaikka monet toimintamuodot ovatkin tuttuja, oli mielenkiintoista olla mukana käymässä keskustelua myös siitä, millaiselle pedagogiikalle ja oppimisnäkemyksille irlantilaisen nuorisotyön STEAM-kasvatus rakentuu. Työpajassa tehtiin myös muutamia käytännön harjoituksia, joilla havainnollistettiin muun muassa kemian ilmiöitä ja selkeän ohjeistuksen tärkeyttä. Irlannin STEAM -periaatteista voi lukea lisää yhteisen Digital youth work -projektimme verkkosivuilta.

Italialaisen Jan Lain työpajassa esiteltiin kokemuksia Erasmus+-ohjelman virtuaaliliikkuvuuksista. Virtuaalinen liikkuvuus voi olla osa fyysistä nuorisovaihtoa tai vaihtoehto sille. Virtuaaliset liikkuvuudet mahdollistavat nuorille fasilitoituja kansainvälisiä kokemuksia kotisohvalta tai nuokkarilta käsin. Yhä useampi välttelee lentämistä ja teknologia mahdollistaa yhä todentuntuisempia etäläsnäolon mahdollisuuksia, joten virtuaalisissa liikkuvuuksissa on paljon potentiaalia. Työpajan pienryhmäkeskustelussa ajauduttiin keskustelemaan kasvokkaisen kohtaamisen ja verkkovuorovaikutuksen välisistä eroista, ja keskustelijoiden näkemykset verkkokohtaamisen aitoudesta ja hyödyllisyyydestä poikkesivat jonkin verran.

Osa virtuaaliliikkuvuuksia käsitelleen työpajan osallistujista oli paikalla virtuaalisesti.

Serbialainen Ana Pecarsci piti hyvän työpajan sosiaalisen median käytöstä nuorisotyössä. Pecarscin pääviesti oli se, että nuorisotyön organisaatioiden tulisi kuulostaa somessa vähemmän propagandalta ja panostaa enemmän yhteisöjen muodostamiseen ja mielekkäiden keskustelujen käymiseen. Organisaation arvopohja saa näkyä sosiaalisessa mediassa, sillä yleensä seuraajat jakavat samat arvot, ja samat arvot omaavat ihmiset muodostavat yhteisöjä. Pecarsci korosti myös sitä, että sometilin perustaminen ei riitä, vaan sillä pitää olla identiteetti ja oma ääni. Työpajan lopuksi osallistujat saivat tehdä omia meemejä.

Tutkija Andreas Karsten esitteli RAY-verkoston tutkimusta Erasmus+-hankkeista esimerkiksi niiden vaikuttavuuden näkökulmasta. Esityksen mielenkiintoisin tutkimushavainto koski sitä, että Youth in Action -ohjelman tulisi keksiä uusia ideoita siihen, miten pienennetään kasvavaa kuilua digitalisaation ja nuorisotyön välillä. Tällä hetkellä YiA-hankkeissa digitaalisuus näyttäytyy lähinnä hankkeen Facebook-sivun tai -ryhmän perustamisena.

(Digitaalinen) nuorisotyö on aina yhteiskuntansa näköistä

Kaiken kaikkiaan seminaari oli hyvä muistutus siitä, miten erilaista nuorisotyö on eri puolilla Eurooppaa. Koska nuorisotyöllä on erilaisia tavoitteita, myös digitaalisuus kytkeytyy hieman eri tavoin nuorisotyön käytäntöihin. Esimerkiksi Italiassa on paljon nuorisotyöttömyyttä, joten nuorisotyön suuri tavoite on lisätä nuorten osaamisen tunnistamista ja tunnustamista, mikä vaikuttaa positiivisesti heidän työllistymismahdollisuuksiinsa. Siksi digitaaliset osaamismerkit kiinnostavat Italiassa varsin paljon. Irlannissa taas toteutetaan melko paljon maker- / STEAM-toimintaa nuorisotyössä.

European Youth Work Academy tarjosi kokonaisuutena hyvän kattauksen niin nuorisotyön menetelmiä kuin tutkimuskatsauksia eri puolilta Eurooppaa. Academy on tarkoitus järjestää myös jatkossa ja suosittelemmekin lämpimästi siihen osallistumista. Suomessa on paljon hyviä nuorisotyöllisiä innovaatioita ja käytäntöjä, joita kannattaa nostaa esiin!

Suvi Tuominen ja Juha Kiviniemi