Blogi Eliisa Vainikka 14.10.2020

Eliisa Vainikka

Kirjoittaja työskentelee post doc -tutkijana Flows of Power / Vallan virrat -hankkeessa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa nuorten aikuisten mediankäyttöä ja lukutottumuksia sekä sosiaalista mediaa.

Profiiliin →

Verkkokeskustelujen yhteiskuntakritiikki syrjäytymisen näkökulmasta

Nimettömästi käytetyt verkkofoorumit, kuten Ylilauta tai Suomi24, miksei Jodelin kaltainen sovelluskin, mahdollistavat identiteettikokeiluja ja rajojen rikkomista. Ne ovat suosittuja foorumeita, joissa tuotetaan myös kriittisiä huomioita yhteiskunnan tilasta. Erilaisten sosiaalisen median kanavien lisääntymisestä huolimatta tekstipohjaiset verkon keskustelufoorumit ovat säilyneet vilkkaina kansalaiskeskustelun ja ajatustenvaihdon paikkoina. Usein näissä verkkotiloissa esiintyvät yhteiskunnalliset aiheet kuitenkin hukkuvat hälyn ja aiheesta toiseen polveilevan keskustelun sekaan.

Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelin laajaa keskusteluaineistoa Ylilauta-foorumin Ihmissuhteet- ja Hikikomero-alueilta. Tutkimukseni keskipisteessä oli erityisesti nuorten aikuisten epävakaiden elämäntilanteiden leimaama todellisuus. Foorumilla puhuttiin avoimeen sävyyn ongelmista, kuten vaikeuksista edetä opinnoissa, työn löytämisen hankaluudesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja mielenterveyspalveluiden puutteellisuudesta. Verkkokeskustelujen anonymiteetti mahdollistaa keskustelun kipeistä elämää koskevista kysymyksistä, joita monikaan ei uskaltaisi tuoda julkisesti esiin muissa yhteyksissä.

Intiimin kansalaisuuden käsitteellä brittiläinen sosiologi Ken Plummer (2003) tarkoittaa intiimiä julkista puhetta siitä, miten elämää tulisi elää nykyhetken myöhäismodernissa yhteiskunnassa. Perinteisesti kansalaisuuden käsite liitetään yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen sekä kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin yhteiskunnan jäsenenä. Intiimin kansalaisuuden piiriin voivat kuitenkin kuulua esimerkiksi keskustelut seksuaalisuudesta, uusista perhemuodoista ja syrjäytetyistä ihmisryhmistä. Keskustelua intiimistä kansalaisuudesta käydään julkisuudessa, esimerkiksi lehtien palstoilla, television puhe- ja viihdeohjelmissa sekä erilaisilla verkkofoorumeilla. Intiimiyteen liittyviä aiheita myös esitetään, tallennetaan ja politisoidaan tietokoneiden ja älypuhelinten välityksellä mitä moninaisimmissa kanavissa. Väitöstutkimuksessani olin kiinnostunut erityisesti syrjäytymiseen ja ihmissuhteisiin liittyvistä kysymyksistä – aiheista, joista molemmat liittyvät nuorten elämään ja sisältävät arkaluontoisia aiheita. Esimerkiksi mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä käsitteleviä keskusteluja löytyi tutkimusaineistostani runsain määrin.

Anonyymiä auttamista

Erityisesti Ylilauta, mutta myös muut suositut foorumit sisältävät myös pimeitä puolia. Niin vihapuhetta kuin radikalisoitunutta ajatteluakin löytyy sieltä runsaasti (esim. Vainikka 2019). Vihapuhekysymysten sijaan keskityn tässä kuitenkin pohtimaan foorumien mahdollistamaa yhteiskunnallista keskustelua. Havaitsin, että myös Ylilaudalla toteutuu vertaistukea ja vertaisauttamista, kun yksittäiset käyttäjät esimerkiksi jakoivat Skype-tunnuksiaan tarjotakseen keskusteluseuraa yksinäisille ja sosiaalisista suhteista syrjäytyneille. Syrjäytyneeksi itsensä tuntevien verkkokeskustelu voi auttaa sanallistamaan omaa syrjäytymiskokemustaan ja tuottamaan yhdessä muiden kanssa jaettuja käsityksiä syrjäytymisestä.

Keskustelut Ylilaudan sosiaalisesti syrjään vetäytyneiden alueella toivat esiin erityisesti syrjäytymisen monet ulottuvuudet: se voi liittyä niin toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin, päihteiden käyttöön kuin mielenterveyteenkin. Usein nämä syrjäytymisen eri ulottuvuudet nivoutuvat yhteen, muodostaen moninaisten ongelmien kimpun. Verkkokeskustelujen vertaistuki näkyy erityisesti ymmärryksenä ja tunnetuen tarjoamisena. Kokemuksen jaettuaan, siihen on mahdollista saada ymmärrystä ja näkemyksiä muilta saman asian kokeneilta. Verkkokeskustelujen syvällinen tutkimus voikin tuottaa tietoa esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä, yksinäisyydestä ja marginalisoitumisesta, vaikkakin myös oman tutkimukseni havainnot heijastelivat jo aiemmin muilla menetelmillä toteutettujen tutkimusten tuloksia.

Marginalisoitumisen, yhteiskunnan reunalla olemisen kokemus tuottaa osaltaan epäluuloisuutta esimerkiksi auttavia tahoja kohtaan, mikä on varmasti nuorisotyön tunnistama haaste. Ylilaudan Hikikomero-alueella muodostuu eräänlainen itseään ruokkiva yhteisö, jossa esimerkiksi etsivään nuorisotyöhön suhtaudutaan epäluuloisesti ja monesti negatiivisesti. Myös jaetut kokemukset kuntouttavasta työtoiminnasta ovat varsin negatiivisia, mitä voidaan kuitenkin pitää perusteltuna yhteiskuntakritiikkinä: palvelu on järjestetty niin, ettei se palvele asiakkaidensa kykyjä tai tarpeita.

Foorumien poliittinen ulottuvuus?

Anonymiteetti mahdollistaa siis poliittisuuden ja perustellun yhteiskuntakritiikin esittämisen. Verkkokeskustelujen poliittinen puhe on usein kärjistävää ja jopa vihamielistä ja myös netin meemikuvia hyödynnetään yhä enemmän poliittisten ajatusten ilmentämiseen. Onkin nykyään niin, että verkossa tilaa saavat asiattomuus, mauttomuus ja musta huumori, ovat tulleet mukaan nykypäivän poliittiseen kulttuuriin. Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi, juhlittiin eräälläkin foorumilla: ”Me valitsimme meemin presidentiksi”.

Väitöskirjassani vertailin myös sosiaalisen median näkyvyydelle perustuvien alustojen, kuten Instagramin, ja nimettömästi käytettyjen keskustelufoorumien erilaisia toimintalogiikoita. Anonymiteetin suosiminen voi olla yksi tapa kontrolloida omaa yksityisyyttään ja välttyä sosiaalisen median suosituimmuuskamppailuilta ja minäbrändäämiseltä. Nimettömästi käydyt verkkokeskustelut voivat myös parhaimmillaan törmäyttää yhteen ihmisiä erilaisista elämänpiireistä ja kokemusmaailmoista; samoihin keskusteluihin voi osallistua niin huippuyliopistojen opiskelijoita kuin syrjäytyneinä eläviä nuoriakin.

Lähteet

Plummer, Ken (2003) Intimate Citizenship: Private Decisions and Public Dialogues. Montreal: McGill-Queen’s University Press.

Vainikka, Eliisa (2020) Prekarisaation tunnemaisema. Vastustavat taktiikat, tunnelmat ja elämänpolitiikka verkon julkisuudessa. Tampere: Tampereen yliopiston väitöskirjat 284.

Vainikka, Eliisa (2019) Naisvihan tunneyhteisö. Anonyymisti esitettyä verkkovihaa Ylilaudan ihmissuhdekeskusteluissa. Media & viestintä 42:1, 1–25.

Kuvien kierrosta

Eliisa Vainikka / 08.02.2016

Anonyyminä verkossa

Eliisa Vainikka / 05.05.2014
Lisää blogeja →

Eliisa Vainikka