Blogi Outi Penninkangas 28.02.2017

Outi Penninkangas

Outi toimii tutkijana Tampereen kaupungin museopalveluissa, vastuualueinaan mediamuseo Rupriikin ja Suomen pelimuseon toiminta. Pelimuseon avautuminen on Outin työuran sykähdyttävimpiä hetkiä. "On mahtavaa, miten museo on otettu vastaan ja miten paljon iloa se on ihmisille tuottanut!”

Profiiliin →

Suomen pelimuseossa aikamatkalle pelimuistoihin

Suomen pelimuseo avautui Tampereella Museokeskus Vapriikissa tammikuun alkupuolella. Suomen pelimuseo esittelee monipuolisesti suomalaista pelikulttuuria ja kertoo, kuinka digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi ja kehittyi vuosien saatossa. Digitaalisten pelien lisäksi museo kertoo myös lauta- ja roolipeleistä. Myös radioroolipeli Lohikäärmepuulle on varattu oma paikkansa. Pelejä on yhteensä sata, joista 60 % on pelattavissa.

Pelit ja elämykset ovat tärkeä osa Suomen pelimuseota. Kävijät pääsevät kokeilemaan eri aikakausien pelejä niiden oikeissa ympäristöissä. Nämä teemahuoneet ovat paikkoja, joissa jaetaan muistoja esimerkiksi vanhempien ja lasten kesken. Museosta löytyy esimerkiksi pelihalli, jossa on kokeiltavana peliautomaatteja 1970-luvun elektromekaanisista laitteista alkaen. Pelien lisäksi näyttelyssä kohdataan noin kolmekymmentä henkilöä, jotka kertovat videohaastatteluissa pelien kehittämisestä ja pelikulttuurin ilmiöistä.

Tätä blogia kirjoittaessa ovat meneillään hiihtolomat ja museo on täyttynyt eri puolilta Suomea tulevista asiakkaista. Juuri tällä hetkellä lempipuuhaani työpäivän lomassa on käväistä katsomassa mitä museossa tapahtuu. Samalla voi kuulostella millaisia reaktioita ihmisissä herää, kun he astuvat pelihalliin ja näkevät Top Landing-lentosimulaattorin, tarttuvat Trialsin ohjaimeen tai hengaavat takkahuoneessa Mario Kart Wiitä pelaillen. Usein kuultu kommentti on, että museo yllättää pelattavuudellaan. Juuri siihen tässä museossa on panostettukin, joten asiakkaiden kiitos tuntuu mukavalta.

Koska näyttelyssä on runsaasti pelattavaa, täytyy museovieraiden huomioida peleihin liittyvät ikärajat. Näyttelysuunnittelun keinoilla ikärajat on merkitty jokaisen pelin yhteyteen ja museon henkilökunnalta saa neuvoja ikärajoihin liittyviin kysymyksiin. Museoon haluttiin esille kattavasti suomalaista pelihistoriaa, joten pelien joukosta löytyy nyrjähtänyttä huumoria tai esimerkiksi Max Paynen kaltainen toimintaklassikko. K-16 merkinnän saaneita pelejä on kolme, K-12 pelejä on noin kaksikymmentä. Yli kolmekymmentä peliä on kaikille sallittuja tai K-7 pelejä. Lapsiryhmien tai koululuokkien vierailun ajaksi voidaan osa peleistä sulkea. Museolta toivotaankin, että ryhmävierailuista kerrotaan etukäteen asiakaspalveluun.

Pelilaudan äärellä

Näyttelyssä on runsaasti esillä digitaalisia pelejä, mutta museo ei ole unohtanut lauta-, kortti- tai roolipelejä. Näitten joukosta löytyvät kaikille tutut Afrikan Tähti, Kimble ja Alias, mutta näyttelystä löytyy myös huomattavasti vanhempia pelejä. Lustfärd till Avasaksa (1862), Sampo (1906) ja Punaisten ja valkoisten taistelu (1918) kertovat siitä, että peleillä ja pelaamisella on Suomessa todella pitkä historia. Kaikkia näitä edellä mainittuja lautapelejä voi myös pelata museossa.

Suomalaisia roolipelejä museossa esitellään kymmenkunta, joista uusin on perheroolipeli Astraterra (2014). Ensimmäinen kaupallinen suomenkielinen roolipeli Miekka ja Magia (1987) ilmestyi kolmekymmentä vuotta sitten. Suomalaisen roolipelaamisen historiaa museo esittelee ensi vuonna järjestettävässä erikoisnäyttelyssä.

Suomen pelimuseo avautui tammikuussa 2017. Tiedotuskuvat Saana Säilynoja/Vapriikin kuva-arkisto 2016

Suomen pelimuseon tekijöitä

Suomen pelimuseon avautuminen oli mahdollista menestyksekkään joukkorahoitushankkeen tuella, jolla katettiin osa kustannuksista. Mesenaatteja on 1100, rahoitus yhteensä 86 000 euroa. Joukkorahoittajien lisäksi museon taustavoimista löytyvät Tampereen yliopiston pelitutkimus/Game Research Lab, Pelikonepeijoonit, Tampereen kaupunki ja Avoin Tampere -ohjelma. Edellä mainittujen lisäksi museo sai lahjoituksena tai lainaksi ainutlaatuista aineistoa kymmeniltä suomalaisilta pelien tekijöiltä ja pelikulttuurin parissa toimivilta tahoilta. Tätä aineistoa on runsaasti esillä näyttelyssä, ja sitä talletetaan museon kokoelmiin tutkimusta ja tulevia näyttelyitä varten.

Suomen Pelimuseo 2016 Kuva Saana Säilynoja/Vapriikin kuva.arkisto

Suomen pelimuseo jatkaa pelaajien ja pelien kehittämiseen liittyvien aineistojen tallentamista jatkossakin. Museon avautumisen jälkeen olemme saaneet lukuisia kiinnostavia yhteydenottoja, joitten avulla saamme kartoitettua ja tallennettua suomalaista pelikulttuuria kokoelmiin. Kuluvana keväänä pelimuistoja toivotaan erityisesti Joystickit kaakkoon-pelimuistokeruun kautta. Keruun järjestää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura yhteistyössä Suomen pelimuseon ja Jenni Halkolan kanssa. Vielä ehtii osallistua 31.5. saakka!

Tilaa kohtaamiselle pelikulttuurin äärellä

Suomen pelimuseosta halutaan luoda paikka, jossa on mahdollista järjestää erilaisia pelikulttuuriin liittyviä näyttelyitä, tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia. Ensimmäisten viikkojen aikana museossa on järjestetty työpajoja ja luentoja. Huhtikuun lopussa museolla järjestetään Missä mennään pelikasvatus -seminaari, jonne ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä.

Vielä viikon verran museossa on esillä Minun pelihistorianinäyttely, jonka ovat toteuttaneet Tampereen yliopiston pelitutkimuksen opiskelijat. Omannäköiset henkilökuvat tuovat esille, kuinka seurapelit, videopelit, lelut, joukkuepelit, rahapelit, roolipelit ja pihaleikit ovat kulkeneet mukana muovaamassa jokaisen lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta sekä elämän tärkeimpiä perhe- ja ystävyyssuhteita. Tavoitteena on herättää keskustelua ja ajatuksia pelien kulttuuriarvoista ja merkityksistä ihmisille. Tämä näyttely on mahdollista lainata museolta, tarkempia tietoja voi kysellä: pelimuseo@tampere.fi.

Minun pelihistoriani-näyttely on mainio esimerkki yhteistyöstä, jota museo toivoo jatkossakin.

Lisätietoa: www.suomenpelimuseo.fi

Outi Penninkangas