Verken SomeCamp on itselleni ollut jo useamman vuoden ”se koulutus”. Se koulutus, jonne osallistun poikkeuksetta ja jota odotan. Keväällä 2020 saapui tieto, että tapahtuma olisikin etänä ja rakenteeltaan erilainen. Millä tavoin erilainen?

Tarkentaisin, että ennen SomeCamp on ollut kolmen päivän tapahtuma vaihtelevalla sijainnilla; esimerkiksi vuonna 2019 lähdimme reippaasti Rovaniemeä kohti yöjunalla. Nyt tällä kertaa, vuoden 2020 etätapahtuma sijoittui kalenterissa useammalle keskiviikolle ja keskiviikkojen välissä toteutuneelle itsenäiselle työskentelylle – huipentuen intensiivipäiviin.

Keväällä ilmoittautumisen auetessa olin korvia myöten täynnä etätöitä, ja suoraan sanottuna ajatus SomeCampista verkossa oli lievä pettymys. Ilmoittautumista tuli hetki pohdittua, mutta lähdin silti koittamaan. Ja hyvä niin; eihän tälle syksylle olisi livekoulutusta vielä voinutkaan järjestää!

Pöydällä palaa pimeässä pöytälamppu ja tietkoneen ruutu auki jonka vierellä puhelin,

Tuttuja elementtejä, uusia kokemuksia

SomeCamp verkossa oli uudenlainen kokemus, vaikka elementit olivatkin tutut edellisistä kerroista. Ensinnäkin, SomeCamp oli suurimman osan ajasta minun keittiössäni (paras sijainti webkameralle, kun on oikealla korkeudella pöytä) ja tapahtui muiden töiden ohella. Arjesta irrottavaa matkaamista ja leirihenkeä ei kotona tavoittanut, mutta tietynlainen helppous osallistumiseen tuli tilalle. SomeCamp oli rakennettu hyvin, ja verkostoitumiselle annettiin paljon mahdollisuuksia jopa kahvitauoille.

Jo ilmoittautuessa valittiin oma ryhmä syksyn työskentelylle. Itse valitsin ”digitaalinen teknologia ryhmätoiminnassa” -ryhmän ja tämä määritti tehtävän sisällön useimmille SomeCampin tapaamisille. Ryhmässä jakauduimme vielä pienempiin ryhmiin, minkä myötä itse päädyin ”Taide ja/tai tytöt” -ryhmään. Ryhmässä lähdettiin porukalla jalostamaan ideaa digitaalisuutta hyödyntävästä ryhmätoiminnasta.

Digitaalinen teknologia ryhmätoiminnassa: ryhmä Taide&tytöt

Meidän ryhmä koostui kahdesta erillisestä mielenkiinnon kohteesta; taiteen alla toimimisesta sekä tyttöjen huomioimisesta. Ryhmästämme jäi pienehkö; meitä oli viisi hyvin erilaisista työympäristöistä kokoontuvaa toimijaa – tämä varmasti myös omalta osaltaan auttoi jokaisen osallisuutta sekä kuulluksi tulemista.

Lähtöajatuksemme oli, että digipelien maailmassa tytöt jäävät usein sivummalle – eikä taidetta ja käsitöitä taas nähdä poikien juttuina. Pitkällisen pohdinnan jälkeen idea jalostui e-tekstiiliä hyödyntävään koruun. Teema korulle voisi olla peli-, anime-, tai vaikkapa kepparimaailmasta! Aikataulun mukaisesti ideaa kehiteltiin ja kyseltiin työyhteisöistä sekä nuorilta mielipiteitä. Lopullista toteutusta ei vielä tullut. Tuotoksemme oli alustava suunnitelma sekä idea, joka olisi mahdollista matalalla kynnyksellä toteuttaa useissa eri toiminnoissa. Toteuttamista varjosti koronatilanne ja tätä kirjoittaessa olemmekin siirtyneet jo takaisin etätöihin.

Intensiivipäivällä esiteltiin Hypeconia

Ryhmätyöskentelyn lisäksi SomeCampiin kuului kaksi intensiivipäivää marraskuun alussa. Olin itse toisessa intensiivipäivässä pitämässä osallistujan vetämää työpajaa työparini kanssa aiheotsikolla: Hypecon 2020 – Hypecon onlinessa! Käsittelimme työpajassa sitä, miten siirtää 4 000 kävijän ja 100 vapaaehtoisen tapahtuma lyhyellä aikavälillä verkkoon sometempauksina; miten se toteutettiin ja missä onnistuttiin?

Ohjelma alusti myös mistä Hypeconissa on kyse, sillä koko tapahtuma rakentuu yhdessä vapaaehtoisten nuorten sekä nuorten aikuisten kanssa Discordia apuvälineenä käyttäen. Hypecon ei ole tapahtuman tuottamista, vaan nuorisotyötä parhaimmillaan – tapahtuma tulee siinä ohella. Työparini Jenna kertoi omassa osuudessaan millaista oli hypätä tämänkaltaiseen toimintaan mukaan ”kesken kauden”.

Esiintymisjännitteiselle työpajan pitäminen verkossa oli ihanan helppoa! Istuin mukavasti kotonani sen sijasta, että olisin seissyt tai ollut esillä edessä. Osallistujia oli vähänlaisesti, joka takasi helpon ja rennon keskustelun työpajan aikana kaikkien kesken.

Verkkototeutus toimi

SomeCamp oli kokonaisuudessaan hyvä kokemus myös verkossa, ja osallistuisin ehdottomasti myös uudelleen. Näen tilan ja tarpeen livenä oleville SomeCampeille, mutta myös verkon yli toimiville – ehkä tässä onkin joskus tulevaisuudessa mahdollisuutta olla sekä että?

Myös kokemukseni työpajoihin osallistumisesta – erityisesti työpajan pitämisestä oli hyvä! Työpajan pitäminen oli helppoa ja vaati paljon vähemmän ennakkoon valmisteluja sekä jännitystä esillä olosta. Kannustaisinkin jokaista kokeilemaan vastaavaa itse! Joko oman työyhteisön sisällä, verkkokoulutuksissa tai ehkä Verken Discordissa voisi suunnitella joitain hyvien käytänteiden iltapäiviä? Etänä olossa on mahdollisuuksia, joita pääsee hyödyntämään luopumalla ennakkoluuloista etäilyä kohtaan.