Blogi Mikko Villi 24.11.2014

Mikko Villi

Mikko Villi (TaT, VTM) toimii yliopistonlehtorina ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Villin tutkimus kohdistuu mediajohtamiseen, sosiaaliseen mediaan, mobiiliviestintään ja valokuvalliseen viestintään. Hän on työskennellyt tutkijana myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Tokion yliopistossa.

Profiiliin →

Selfie yhdistää

Selfie on leimallisesti kännykkäaikakauden valokuva. Toki ihmiset ovat ottaneet valokuvia itsestään jo kauan ennen kamerapuhelimia ja myös monet kamerapuhelimista viime vuosikymmenellä lähetetyt kuvaviestit ovat sisältäneet kuvan lähettäjästä itsestään, hänen itse itsensä kuvaamana. Selfiet eivät kuitenkaan ole aiemmin olleet varsinainen ilmiö, eikä niistä ole erikseen puhuttu omana valokuvallisena genrenään.

Selfietä ei kannata tarkastella ottamatta huomioon sitä, minkälainen viestintäväline puhelin on. Valokuvauksen ja puhelinviestinnän yhdentyminen eli konvergenssi on johtanut siihen, että valokuvasta on tullut aiempaa konkreettisemmin viestintäväline ja erityisesti yhteydenpidon väline. Tämä oli myös keskeinen teema väitöskirjassani ”Visual mobile communication: Camera phone photo messages as ritual communication and mediated presence” vuodelta 2010.

Väitöskirjassani lähtöajatuksena oli se, että kamera ja puhelin ovat viestintävälineinä hyvin erilaisia:

  1. Kamera suuntautuu yli ajan tapahtuvaan viestintään, puhelin taas suuntautuu yli etäisyyden tapahtuvaan viestintään
  2. Valokuvat jäävät elämään, ne ovat dokumentteja menneestä. Puhelut puhelimella taas tulevat ja menevät, ne harvemmin tallentuvat mihinkään

Nyt kamerapuhelimessa nämä kaksi viestintätapaa yhdistyvät, kun kamerapuhelimen avulla voi viestiä valokuvilla likimain reaaliaikaisesti. Valokuva muuttuu vahvemmin tässä hetkessä olevaksi, välittömäksi, hetkelliseksi, henkilökohtaiseksi ja keskinäisviestinnälliseksi. Olennaista on että kaikki nämä määreet kuvaavat nimenomaan puhelimella tapahtuvaa viestintää. Kuvallinen ja sanallinen viestintä alkavat muistuttaa entistä enemmän tosiaan: monet valokuvat edustavat kuvallista jutustelua ja small talkia – sanojen sijaan rupatellaan kuvilla.

Valokuvan viestinnälliseen käyttöön vaikuttaa myös vahvasti verkkoviestintä ja erityisesti sosiaalinen media. Viime aikoina monet suosioon nousseet sosiaalisen median palvelut ovat kuvallisuuteen ja kuvalliseen viestintään pohjaavia. Selkeimpinä esimerkkeinä tästä ovat Instagram ja Snapchat. Samoin myös Facebookin ja WhatsAppin toiminnan kannalta valokuvat ovat erittäin merkittäviä. Kuvia jaetaan näissä palveluissa useita satoja miljoonia päivittäin.

Oleellista selfie-ilmiön kannalta on myös se, että ihmisillä – tässä tapauksessa erityisesti nuorilla – on käytössään ikioma kamera puhelimessaan. Kukin voi kuvata itseään haluamallaan tavalla, eikä hän ole toisten armoilla valokuvaustilanteessa. Valokuvaaminen on monessa mielessä paljon aiempaa henkilökohtaisempaa. Vielä kymmenen vuotta sitten harvemmalla nuorella oli omaa kameraa, joten he olivat valokuvauksen suhteen riippuvaisia omista vanhemmistaan, joilta piti pyytää kameraa lainaksi. Kuvien jakaminen omille kavereille oli usein vielä hankalampaa.

Selfie ei ole pelkkä omakuvaperinteen jatkaja. Selfieiden ottajia ja jakajia on syytetty narsismista, ekshibitionismista sekä omahyväisyydestä, ja heihin on suhtauduttu ylenkatseella. Toki selfie-kulttuurin taustalla voi olla näitäkin piirteitä, mutta itse nostaisin oleelliseksi motivaatioksi selfien ottamiseen ja jakamiseen oman läsnäolonsa (miksei myös olemassaolonsa) välittämisen muille. Selfien käyttö viestinnässä näyttäytyy silloin pitkälti yhteisyyden luomisena ja tunteiden jakamisena. Selfiet edustavat monessa mielessä kuvallista etäläsnäoloa.

Selfie-kulttuuriin istuu varsin hyvin Snapchat-mobiilisovelluksen käyttö. Snapchatissa valokuvan lähettäjä voi asettaa kuvan näkymään maksimissaan kymmenen sekunnin ajan vastaanottajan puhelimen ruudulla, jonka jälkeen kuva häviää. Valokuvan arvo ei siten ole tulevassa vaan enemmänkin keskinäisviestinnällisessä yhteydessä tässä hetkessä, toisistaan erossa olevien ihmisten välillä. Valokuva on ohikiitävä kuvallinen ajatus, eräänlainen ”kuvallinen päiväperhonen”, joka elää hetken ja sitten kuolee pois (Snapchatin tapauksessa hyvin konkreettisesti). Puhuttujen sanojen tapaan valokuva on kertakäyttöinen, ja sillä on merkitystä vain tietyssä viestinnällisessä tilanteessa. Valokuva on osa kuvien virtaa.

Selfie-kulttuuri – joka toimii valokuvauksen, mobiiliviestinnän ja sosiaalisen median risteymässä – on osa kehitystä, jossa valokuvan käyttötarkoitus muuttuu muistojen tallennuksesta ja ajan kulumisen dokumentoinnista enemmän kokemusten hetkellisen välittämisen suuntaan. Selfie istuu hyvin laajempaan verkon kehitykseen, jossa korostuu sisältöjen ohimenevyys, hetkellisyys ja kenties myös haihtuvuus. Selfie-kulttuuria kannattaa siis yrittää ymmärtää nimenomaan viestinnän, sosiaalisen median, pikaviestipalveluiden ja kamerapuhelimien käytön kautta, eikä niinkään perinteisen valokuvauksen kontekstissa. Toki omakuva on tullut aiempaa vahvemmin osaksi esimerkiksi turistivalokuvausta, mistä tuoreimpana esimerkkinä ovat ns. selfie-kepit (kamera kiinnitettynä tätä tarkoitusta varten tehdyn pitkän kepin päähän), joilla ihmiset yksin tai ryhmissä ikuistavat itsensä kuuluisien maamerkkien tai näkymien edessä.

En selfie förenar

Mikko Villi / 24.11.2014

United by the selfie

Mikko Villi / 24.11.2014
Lisää blogeja →

Mikko Villi