Tummanpuhuva kuva tietokoneen ruudusta jossa tietokonepeli auki.

Arkisto

Nuorisotyöntekijä luo pelikasvatuksen keinoin parempaa pelikulttuuria

11. tammikuun 2021

Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke julkaisi marraskuussa 2020 selvityksen, jonka tutkimusaiheena on huoltajien ja nuorisotyön ammattilaisten pelikasvatuksellinen osaaminen. Nuorisotyöntekijöiden vastauksista ilmenee, että nuorisotyön keinoin voidaan vaikuttaa positiivisesti pelikulttuurin yhdenvertaisuuteen. Vastaajat toivovat lisää välineitä ja keinoja oman ammattitaitonsa tueksi.

Kuvassa nuorisotyöntekijän lainaus “Pelitoiminnassa tapana saada yhteys nuoriin ja keskustella heidän kanssaan erilaisista asioista. Samalla tavalla kuin nuokkarilla biljardin avulla” ja pelihiiri, jossa progressiivisen pride-lipun värit.
Non-toxic –selvityksen vastaajilta kysyttiin: Oletko käyttänyt digitaalisia pelejä jollain tavalla hyödyksi työssäsi? Miten?

Jokainen nuorisotyöntekijä on pelikasvattaja. Nuorisotyössä on pitkät perinteet pelien ja pelaamisen hyödyntämisessä osana toimintaa ja nuorisotyötä. Peleihin sekä e-urheiluun keskittyvää nuorisotyötä tehdään jo monilla paikkakunnilla. Pelien avulla nuorisotyössä on mahdollista päästä monenlaisiin tavoitteisiin niin avoimessa toiminnassa kuin yksilö- ja ryhmätyössäkin. Lisäksi pelit ja pelitoiminta mahdollistavat nuorten omaehtoisen toiminnan tukemisen ja toiminnan yli kuntarajojen muun muassa verkkopeliturnausten avulla.

Non-toxic – Pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä” -selvitys (Siutila, Miia 2020) tutkii, kuinka nuorten peleissä kohtaama vihapuhe, syrjintä ja häirintä näkyvät nuorten huoltajille ja nuorisotyöntekijöille ja millaisia keinoja kodeissa ja nuorisotyössä on käsitellä pelejä ja pelaamista. Näihin keinoihin sisältyvät myös tavat tukea nuorta käsittelemään kohtaamaansa häiritsevää käytöstä sekä vaikuttaa nuoren omaan häiritsevään käytökseen pelikulttuurissa.

Digitaalinen pelikulttuuri ei ole vaihtoehtokulttuuria vaan osa valtavirtaa, johon lähes kaikki nuoret osallistuvat tavalla tai toisella. Vuoden 2020 Pelaajabarometri kertoo, että 10–19-vuotiaista 79 % pelaa digitaalisia pelejä viikoittain tai useammin, noin 45 % pelaa päivittäin. Pelikulttuuria on kaikki, mikä liittyy pelaamiseen. Siihen sisältyvät niin pelien suunnittelu ja koodaaminen kuin pelitapahtumat, ammattipelaaminen ja pelihahmojen fanittaminen, cosplay-harrastaminen ja pelihahmojen piirtäminenkin. Myös puhe peleistä ja pelaamisesta on osa pelikulttuuria.

Häirintä pelikulttuurissa

Vuonna 2018 julkaistussa Non-toxic -selvityksessä (Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista vihapuheesta ja häirinnästä, Alin, Ella 2018) nuorista 90 % ilmoitti havainneensa negatiivista kommentointia pelikulttuurissa. Selvitykseen vastanneista nuorista 70 % kertoi joutuneensa itse häirinnän kohteeksi. Vain 3 % nuorista kertoi, että ei ole havainnut häirintää pelikulttuurissa.

Uudessa, kasvattajille suunnatussa kyselyssä vanhemmista 55 % ja nuorisotyöntekijöistä 13 % ilmoitti, etteivät nuoret ole kertoneet kohdanneensa häirintää peleissä tai pelikulttuurissa. Suuri osa nuorten pelaajien kohtaamasta ja huomaamasta häirinnästä tai vihapuheesta jää nykyisessä tilanteessa kasvattajilta näkymättömiin.

Kuvassa piirakkakaavio nuorisotyöntekijöiden vastauksista kysymykseen Kuinka usein häirintä, syrjintä ja vihapuhe näkyvät nuorisotyöntekijöille?. 11 % vastasi ettei häirintä tai syrjintä näy koskaan heille, 34 % vastasi harvemmin kuin kuukausittain, 21 % kuukausittain, 29 % viikoittain ja 6 % päivittäin.
Non-toxic –selvitykseen vastanneista nuorisotyöntekijöistä yhteensä 50 % kertoi pelikulttuurissa tapahtuvan häirinnän, syrjinnän ja vihapuheen näkyvän heidän työssään viikoittain tai useammin.

Nuorten ja kasvattajien vastausten vertaaminen paljastaa myös, että nuoret kertovat harvemmin rasistisesta, seksistisestä ja homofobisesta kommentoinnista kasvattajille kuin raportoivat sitä itse kohtaavansa. Uuden selvityksen vastaukset osoittivat, että nuoret tuovat peleissä kohtaamaansa häirintää enemmän nuorisotyöntekijöiden kuin huoltajien tietoon.

Toksisuus (eli vapaasti käännättäen myrkyllisyys) tarkoittaa pelimaailmassa toisia pelaajia syrjivää tai häiritsevää kielenkäyttöä ja toimintaa. Tutkimukset ja pelaajien kokemukset osoittavat, että pelikulttuurissa häirintä ja syrjintä kohdistuu useimmin samoihin ihmisryhmiin kuin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla: naisiin ja tyttöihin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, etnisiin vähemmistöihin ja kielivähemmistöihin. Pelaamiseen tunteella eläytyminen ei itsessään ole toksista, mutta se ei saa tapahtua muiden kustannuksella esimerkiksi seksistisenä tai rasistisena kommentointina.

Häirintää, syrjintää ja vihapuhetta ilmenee kaikilla kulttuurin aloilla. Jokaisella kulttuurin alalla häirintä ilmenee juuri tälle alalle tyypillisillä tavoilla ja mekanismeilla. Esimerkiksi pop-musiikkikulttuurissa, jalkapallokulttuurissa tai stand up –kulttuurissa on kaikissa omat häirintään ja syrjintään liittyvät haasteensa sekä ratkaisukeinonsa. Pelikulttuuri ei ole poikkeus ja siksi on tärkeää, että ammattikasvattajat ovat mukana rakentamassa turvallisempaa pelikulttuuria.

Turvallisempaa pelikulttuuria luodaan pelikasvatuksella

Koska lähes kaikki nuoret ovat osallisia pelikulttuurista, on pelikulttuurin yhdenvertaisuudella laajamittaista yhteiskunnallista merkitystä. Vahvistamalla turvallisempaa pelikulttuuria voidaan vaikuttaa sekä yksittäisten nuorten hyvinvointiin että nuorten yhdenvertaisuuden toteutumiseen koko yhteiskunnan tasolla. Turvallisuus tarkoittaa vapautta olla oma itsensä ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä. Pelikulttuurissa se tarkoittaa, että nuori voi huolettomasti pelata ja käydä pelitapahtumissa omana itsenään, ilman, että joutuu piilottamaan identiteettiään tai olemaan jatkuvasti varuillaan.

Nykyinen pelikulttuuri sisältää paljon häiritsevää negatiivista kommentointia, haukkumista ja vihapuhetta. Ilman pelikasvatusta ja opastusta toimivasta, positiivisesta ja hyvästä kommunikoinnista pelien sisällä on mahdollista, että nuori sisäistää peleissä ja pelikulttuurissa nykyään vallitsevan kommunikointikulttuurin. Nuorelle on helpompaa omaksua uusia kommunikointitapoja, jos nuori voi keskustella niistä henkilön kanssa, jonka nuori kokee olevan kiinnostunut pelikulttuurista.

Kuvassa nuorisotyöntekijän lainaus “Toimintaan osallistuvat nuoret ovat muuttaneet käyttäytymismallejaan sekä puuttuvat kohtaamaansa sopimattomaan käytökseen aktiivisesti. Nuoret myös ohjaavat toisiaan pelitoiminnassa” ja peliohjain, jossa progressiivisen pride-lipun värit.
Non-toxic -selvityksen vastaajilta kysyttiin: Oletteko onnistuneet hyvin nuorisotyön ja pelien yhdistämisessä?

Hyvän pelikasvattajan ei tarvitse olla peliekspertti, vaan kiinnostus pelejä kohtaan ja halu oppia uutta riittävät. Nuorelta itseltään voi kysyä neuvoja, tietoa ja apua pelaamiseen, peleihin ja laitteisiin liittyen. Osa nuorisotyöntekijän ammattitaitoa on kehittää omaa, ja tukea nuoren ymmärrystä pelikulttuurista ja kykyä keskustella pelikulttuurin ilmiöistä kriittisesti ja rakentavasti. Kyselyyn vastanneiden nuorisotyöntekijöiden mielestä pelitilanteisiin liittyvien tunteiden käsittely on yksi parhaista keinosta puuttua häirintään ja muuttaa pelaamista ympäröivää toimintakulttuuria. Jos omaa kokemusta digitaalisesta pelaamisesta ei ole, omat pelaamiseen liittyvät muistot voivat auttaa tavoittamaan peliharrastukseen liittyviä tunteita, kokemuksia ja pelien tärkeyttä nuorille.

Pelaaminen on viihtymistä, yhteydenpitoa kavereihin, identiteetin rakentamista, harrastamista ja omien taitojen kehittämistä. Pelaaminen on itsessään arvokasta toimintaa ja sitä tulee sen vuoksi kehittää avoimemmaksi ja turvallisemmaksi. Turvallinen pelaaminen kuuluu kaikille eikä kenenkään pitäisi joutua sietämään häirintää edes huumorin varjolla tai rajoittamaan osallistumistaan pelikulttuuriin vihapuheen tai sen pelon vuoksi. Kasvattajina meidän yhteinen vastuumme on vahvistaa nuorten pelaajien keinoja suojata itseään ja muita häirinnältä. Tärkeää on kannustaa muita pelaajia, tarkastella pelikulttuuria kriittisesti sekä rakentavasti ja reagoida ja toimia tavalla, joka rakentaa parempaa pelikulttuuria. Yhdessä luomme yhdenvertaisempaa pelikulttuuria.

Yhdenvertaisuutta edistävän pelikasvattajan vinkit: 

1. Nuorisotyöntekijän ei tarvitse olla pelien tai pelaamisen asiantuntija vaan kiinnostus, innostus ja aito heittäytyminen uuteen työmuotoon riittää. Kiinnostu, kysy ja keskustele. Positiivisen ja peleistä kiinnostuneen ohjaajan on helpompi saada rakennettua luottamus nuoreen ja tätä kautta myös vaikutettua muun muassa kommunikointitapoihin peleissä ja käytökseen pelitilassa.

2. Pelkillä kielloilla, estoilla ja rajoituksilla ei luoda pysyvää toimintatapojen muutosta. Kestävämpää muutosta luodaan keskustelemalla toksisen käytöksen vaikutuksista, paremmista kommunikointitavoista ja kannustamisen merkityksestä.

3. Luo pelitilaan turvallisemman tilan säännöt yhdessä nuorten kanssa. Turvallisemman tilan sääntöjen tavoitteena on saada jokainen kokemaan olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi tilaan. Säännöillä tehdään näkyväksi kaikille, miten mahdolliseen epämiellyttävään tai häiritsevään käytökseen voidaan puuttua.

4. Pelaa itse nuorten kanssa. Jos huomaat kommentointia tai kielenkäyttöä, joka on syrjivää tai häiritsevää, ota se heti puheeksi nuorten kanssa.

5. Puutu häirintään ja syrjivään kommentointiin pelitilanteissa, keskustelufoorumeilla ja pelitapahtumissa, vaikka ne kohdistuisivat johonkuhun, jota et tunne. Viesti aina selkeästi, että syrjintä ja vihapuhe eivät ole hyväksyttävää.

 

Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri on valtakunnallinen hanke, jota koordinoi Helsingin kaupungin nuorisopalvelut yhdessä hankekumppaneiden kanssa. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeen päätavoitteina on kasvattajien osaamisen vahvistaminen digitaalisesta pelikulttuurista, vihapuheen ja syrjinnän ehkäisystä sekä turvallisemman pelikulttuurin luomisesta yhteistyössä kunnallisen nuorisotyön kumppaneiden kanssa. Lisäksi tavoitteena on e-urheilukulttuurin syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden edistäminen yhteistyössä e-urheiluorganisaatioiden kanssa.

Hankkeen nettisivut ja Twitter. Lue Non-toxic – Pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä -selvitys.

Lähteet ja viittaukset: 

Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista vihapuheesta ja häirinnästä, Alin, Ella 2018 https://www.hel.fi/static/nk/Julkaisut/non-toxic.pdf

Non-toxic – Pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä, Siutila, Miia 2020 https://hel.fi/static/liitteet-2019/KuVa/julkaisut/NonToxic251120.pdf

Pelaajabarometri 2020 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/123831/978-952-03-1786-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto