Suvi ja Heikki menossa NUORI2020-päiville.

Arkisto

NUORI2020-päivillä keskusteltiin nuorisotyön tulevaisuudesta 

23. tammikuun 2020

Verke osallistui viime viikolla viiden hengen voimin Tampereella järjestetyille valtakunnallisille kasvatuksen ja nuorisotyön päiville, eli tuttavallisemmin NUORI2020-tapahtumaan. Noin 2500 kirkon, kuntien ja järjestöjen nuorisoalan ammattilaista, vaikuttajaa ja toimijaa sekä nuorisoalan tutkijaa yhteen kokoava tapahtuma palasi kolmen vuoden tauon jälkeen Manseen.

Verken Suvi ja Heikki Nuori-päivien tapahtumapaikalla Tampere-talolla
Verken Suvi ja Heikki Nuori-päivien tapahtumapaikalla Tampere-talolla

Verkellä ei ollut tällä kertaa tapahtumassa omaa näyttelypistettä, vaan saimme nauttia itse ohjelmasta ja vapaamuotoisesta verkostoitumisesta. Verkeläiset kävivätkin ahkerasti kuuntelemassa monenlaista ohjelmaa muun muassa nuorten elinoloista, digihyvinvoinnista, nuorten tavoittamisesta sosiaalisen median kanavissa, vaikuttavuuden mittaamisesta, nuorisotyön arvostuksesta sekä nuorisoalan tulevaisuudesta ja tulevaisuuden ammatillisista osaamistarpeista. Päivien läpileikkaavana teemana oli, miten nuorten syrjäytyminen ratkaistaan yhdessä. Kohokohtia Nuori2020-tapahtumasta voi käydä katsomassa esimerkiksi Twitterissä Verken tilillä @verkeorg ja aihetunnisteella #NUORI2020.

Kuvakaappaus Verken Twitter-postauksesta

Syrjäytymisongelmaa tuskin ratkaistiin kolmen päivän aikana, mutta nuorisoalan ammattilaisten viesti oli selkeä: ongelman ratkaisuun vaaditaan hyvin monenlaisia toimenpiteitä ja ennen kaikkea panostusta ennaltaehkäisevään työhön. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevassa julkisessa keskustelussa huomio kohdistetaan pääosin nuorisotakuuseen ja sen toimeenpanoon. Nuorisotyön ammattilaisten puheissa korostettiin kuitenkin sitä, että nuorisotakuu itsessään ei riitä ongelman ratkaisemiseen, vaan jopa vielä tärkeämpää on panostaa siihen, että nuorilla on elämässään kavereita, jokin harrastus ja vähintään yksi luotettava aikuinen.

Tapahtuman käytäväkeskusteluissa korostui yksi teema ylitse muiden: nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuushaku, joka aukesi juuri ennen joulua. Tapahtuma tarjosikin hyvän tilaisuuden käydä keskusteluja monen toimijan kanssa ja tunnustella mahdollisia yhteistyökumppanuuksia.

Tilassa paljon pöytiä, jotka täynnä ihmisiä.

Pelastaako teknologia nuorisotyön?

Myös tänä vuonna Verke tuotti tapahtumaan monipuolista ohjelmasisältöä, kun Suvi oli tiistaina puhumassa tutkija Tomi Kiilakosken kanssa nuorisotyön tulevaisuudesta englanninkielisessä ohjelmaosuudessa ja torstaina Verken omassa osiossa keskusteltiin nuorisotyön tulevaisuudesta otsikolla ”Pelastaako teknologia nuorisotyön tulevaisuuden?”.

Suvin ja Tomin puheenvuoro “Youth Work in 2030 – Views of Digitalization and Future of Youth Work” kiinnosti kansainvälisen yleisön ohella kiitettävästi myös kotimaista kuulijakuntaa. Tilaisuuden aluksi yli satapäinen yleisö pääsi keskustelemaan pöytäryhmissä siitä, miten virtuaaliteknologian ja lisätyn todellisuuden lisääntyminen vaikuttavat nuoriin ja nuorisotyöhön. Tämän jälkeen Kiilakoski esitteli teoriaansa siitä, että nuorisotyön perimmäinen tarkoitus pysyy suhteellisen samana, mutta nuorten yhteiskuntakriittisyyttä tulisi vahvistaa ja teknologia tuo omat mausteensa nuorisotyöhön. Suvi kertoi omassa osiossaan mm. Verken ajatuksia siitä, että tekoälyä voisi hyödyntää nuorisotyön eri tavoitteiden toteuttamisessa, ja millaisia mahdollisuuksia ja riskejä digitaalinen teknologia asettaa yhdenvertaisuudelle. Tomin ja Suvin esitys löytyy SlideSharesta.

Verken omassa ohjelmaosiossa tarkasteltiin nuorisotyön tulevaisuutta teknologisen kehityksen ja digitalisaation näkökulmista. Keskustelua veti Verken Heikki Lauha ja mukana keskustelussa olivat lisäksi ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva Sitrasta, TKI-asiantuntija Sari Tuuva-Hongisto Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniasta, erityisasiantuntija Mari Ahonen-Walker Kuntaliitosta ja Verken Suvi.

Mikko Dufva alusti tilaisuuden puhumalla siitä, miten tulevaisuuksia voidaan lähestyä. Sitra julkaisi tammikuussa Megatrendit 2020 -selvityksen, jossa luodaan kokonaiskuvaa siitä, mihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin alkavana vuosikymmenenä pitäisi keskittyä. Dufva esitteli selvityksen viisi keskeistä yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttavaa megatrendiä:

1) ekologisella jälleenrakennuksella on kiire,

2) väestö ikääntyy ja monimuotoistuu,

3) verkostomainen valta voimistuu,

4) teknologia sulautuu kaikkeen ja

5) talousjärjestelmä etsii suuntaansa.

Sitran tuottamia megatrendejä voidaan hyödyntää organisaatioissa esimerkiksi skenaariotyössä, toiminnan visioinnissa tai laajemmin oppimisen tukena. Alustuksessaan Mikko korosti, että megatrendien hyödyntämisessä on kuitenkin vältettävä ”kaikki tai ei mitään” -ajattelua ja kyettävä haastamaan omia oletuksia. Niin ikään tärkeää on suhteuttaa muutoksia ihmisen tasolle: miten esimerkiksi suuret yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat nuoriin, nuorisotyöhön ja nuorisotyön palveluihin?

cof

Sari Tuuva-Hongisto esitteli omassa alustuksessaan viime vuonna toteutettua Nuorisotyön digitalisaatio 2030 -selvitystä, jossa tarkasteltiin nuorisotyön ammattilaisten näkemyksiä digitalisoituvan nuorisotyön tulevaisuudesta. Selvityksen toteutti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja sen tilaajana toimi Verke.

Selvityksen keskeinen johtopäätös oli, että nuorisotyön ammattilaiset näkevät nuoren kohtaamisen nuorisotyön ammatillisena ytimenä myös tulevaisuudessa. Tutkimukseen osallistuneet jakoivat huolen siitä, että teknologinen kehitys voi vähentää nuorisotyössä kasvokkaista kohtaamista. Toisaalta verkkovälitteisesti tapahtuvan kohtaamisen katsottiin vastaajien mukaan täydentävän kasvokkaista vuorovaikutusta. Digitalisaation katsottiin myös tarjoavan tulevaisuudessa entistä laajemman toimintaympäristön nuorisotyön palveluille ja toimintamuodoille sekä nuorten kohtaamiselle.

Kahden alustuksen jälkeen oli aika ottaa yleisö mukaan keskusteluun sekä Mikon ja Sarin lisäksi kaksi panelistia lisää lavalle. Yleisölle esitettiin kolme väittämää, joihin sai ottaa kantaa sen mukaan, pitivätkö he väittämää todennäköisenä vai epätodennäköisenä sekä toivottavana vai ei-toivottavana. Väittämien pohjalta keskustelua jatkettiin panelistien kanssa.

Väittämät olivat seuraavat:

  1. Vuonna 2030 digitalisaatio on muuttanut merkittävästi nuorisotyön tavoitteita.
  2. Vuonna 2030 tekoäly on vähentänyt nuorisotyöntekijöiden tarvetta.
  3. Vuonna 2030 merkittävä osa nuorisotaloista on lakkautettu.

Yli puolet reilun sadan hengen yleisövastaajista koki todennäköisenä ja toivottavana sitä, että digitalisaatio muuttaa vuoteen 2030 mennessä merkittävästi nuorisotyön tavoitteita. Panelistit korostivat, että ammatillisessa keskustelussa menee käsitteellisesti helposti sekaisin se, milloin puhutaan nuorisotyön päämääristä, arvoista, periaatteista tai tavoitteista. Itse nuorisotyön päämääriin digitalisaation ei katsottu vaikuttavan tulevien vuosien aikana, mutta panelistit pitivät tärkeänä kyetä uudelleenarvioimaan nuorisotyön tavoitteita organisaatiotasolla yhteiskunnallisen muutoksen keskellä.

Seuraavaksi käsiteltiin tekoälyn roolia ja vaikutusta tulevaisuuden nuorisotyössä. Yleisöstä kolme neljästä ei pitänyt todennäköisenä eikä toivottavana sitä, että tekoäly vähentäisi seuraavan kymmenen vuoden aikana nuorisotyöntekijöiden tarvetta. Myös panelistit olivat samoilla linjoilla: he kokivat tekoälyn pikemminkin lisäävän nuorisotyöntekijän tarvetta. Tekoälyä voitaisiin hyödyntää jo nyt monin eri tavoin nuorisotyön palveluissa, mutta yhtenä keskeisenä ongelmana pidettiin riittävän laadukkaan ja monipuolisen datan puuttumista.

Keskustelussa nostettiin esiin nuorisotyön tärkeä rooli ihmisten välisessä kohtaamisessa ja läsnäolossa, joita tekoälyn avulla ei voida ratkaista. Toisaalta panelistit totesivat, että tekoälyä voitaisiin hyödyntää nuorisotyössä jo nyt monin tavoin esimerkiksi osallisuustoiminnan edistämisessä sekä kulttuurisen nuorisotyön toiminnoissa – tunnistaen kuitenkin eettiset ja lainsäädännölliset haasteet.

Verken tilaisuuden vieraat istumassa vierekkäin
dav

Lopuksi paneelissa pohdittiin vielä sitä, tuleeko nuorisotalojen määrä vähenemään. Yli puolet yleisöstä piti todennäköisenä mutta ei-toivottavana sitä, että merkittävä osa nuorisotaloista on lakkautettu vuoteen 2030 mennessä. Panelistit korostivat, että kehitys ei sinällään liity teknologiaan, vaan väestörakenteen muutoksiin, kaupungistumiseen ja aluepoliittisiin ratkaisuihin. Toisaalta nähtiin, että uusi teknologia mahdollistaa uudenlaisia kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kokemuksia.

Tilaisuudessa nousi hyvää keskustelua ja saimme paljon kysymyksiä tapahtumassa käytetyssä sovelluksessa. Paneudumme näihin kysymyksiin helmikuussa blogin puolella, pysy kuulolla!

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto