Blogi Aleksi Salminen 30.09.2013

Aleksi Salminen

Kirjoittaja on teologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän on erilaisten internet-ilmöiden innokas analysoija, erityisesti deadlinien puskiessa päälle. Tällä hetkellä hän pakoilee gradunsa loppuunsaattamista vaihto-opiskelun merkeissä Yhdysvalloissa. Kirjoittajan tähänastisen elämän kiistatta merkittävin saavutus on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan meemikilpailun voitto vuodelta 2013.

Profiiliin →

Internet-ilmiöt välineenä nuorisotyössä

Päättyneenä kesänä Leiriticus-kuvablogi (http://leiriticus.tumblr.com/) kiersi linkkinä kirkon leirityöntekijöiden Facebook-sivuilla. Rippileirien pieniä ja vähän isompiakin sattumuksia listaava blogini iski palautteesta päätellen monen kirkon nuorisotyötä tekevän nauruhermoihin. Tässä näkökulmassa avaan Leiriticuksen syntyä, toimivuutta sekä pohdin Internet-ilmiöiden hyödyntämistä nuorisotyössä yleisesti.

Idea rippikoulutyötä käsittelevästä Tumblr-blogista syntyi kesän leirien tiimellyksessä. Olimme toisten leiriohjaajien kanssa pyöritelleet päitämme leireillä toistuville sattumuksille ja tunteille. Omalla kohdallani parhaita keinoja leirin aikaisesta stressistä selviämiseen on tilanteiden kertaaminen työkavereitten kesken. Tapahtumahetkellä turhauttavat ja stressaavat tapahtumat tapaavat kerrottuna muuttua huvittavan absurdeiksi. Sellaisiksi, joille voi nauraa. Ryhdyin pohtimaan voisiko tätä vertaistuen menetelmää laajentaa. Syntyi ”Leiriticus – Leirielämän anonyymia visualisointia”.

Ensimmäiset ideat kuviin löytyivät kuin itsestään, ovathan rippileirit kaikenlaisten tunteiden ja sattumusten aarreaitta. Materiaali muodostui sekä omista että ystävien kokemuksista. Päätin aloittaa blogin anonyymina, sillä ajatus kaiken ventiloinnin yhdistämisestä itseeni ei tuntunut kovinkaan mukavalta. Näin jo entiset työtoverini tai isoset tiukkaamassa minulta, kuvasiko jokin blogin kuvista juuri päättynyttä leiriämme. Onneksi blogin lukijat ryhtyivät nopeasti ehdottamaan kuva-aiheita, ja Leiriticus alkoi palvella varsinaista tarkoitustaan: yhteistä ja yhteistyössä tehtyä avautumista pilke silmäkulmassa.

Miksi Leiriticus sitten naurattaa? Alan sisäpiirihuumori tuntuu toimivan aina. Ei ole sattumaa, että työpaikkojen virkistystilaisuudessa hauskimmat stand-up koomikot ovat usein niitä, jotka ovat perehtyneet yleisön työalaan ja osaavat kaivaa siitä vitsinsä. Leiriticus saattaa toki hymyilyttää myös sellaista, joka ei ole rippileirillä työskennellyt. Parhaat naurut kuitenkin saa, kun on kokenut ohjaajan näkökulmasta vaikkapa nuorten ryntäämisen joukolla metsään keskellä yötä. Yöjuoksut ovat myös malliesimerkki kokemuksesta, joka on tapahtumahetkellä todennäköisesti turhauttava, mutta jälkeenpäin kerrottuna koominen. Leirityötä tehnyt osaa myös kuvitella itsensä kulloiseenkin blogin kuvaamaan tilanteeseen, jolloin huumori avautuu, vaikka juuri vastaavassa tilanteessa ei olisi ollutkaan.

kuva2 juoksija

Pelkät tarinat sattumuksista saattavat jo itsessään huvittaa, mutta kuvablogin tapauksessa komiikka syntyy tekstin ja varsinaisen kuvan tai animaation yhteisvaikutuksesta. Oikeanlainen kuvavalinta luo parhaimmillaan herkullisen kontrastin luetun ja nähdyn välille. Kuvan tarkoitus ei ole replikoida tapahtunutta, vaan ilmentää kokijan, tässä tapauksessa rippileirin ohjaajan, tunnetta. Saamassani (ainoassa!) negatiivisessa palautteessa minua muun muassa muistutettiin, etteivät rippikoulut ole toimintaelokuvaa. Ehkä niinkin, mutta toimintaelokuvista pätkityt animaatiot toimivat pahuksen hyvin leiritunnelmien kuvittajina.

Leiriticuksen kaltaiset Tumblr-blogit eivät ole missään nimessä uusi ilmiö. Kyseessä on lähinnä yksi monista visuaalisista Internet-meemeistä. Näissä tapauksissa tunnettua kuvaa, kuvasarjaa tai videota toistetaan, ja sille voidaan keksiä erilaisia merkityksiä tuomalla se aina uuteen kontekstiin. Leiriticuksessa ja vastaavissa Tumblr-blogeissa konteksti luodaan antamalla kuvalle teeman mukainen otsikko. Omana innoittajani toimi amerikkalaisen metodistipapin anonyymisti ylläpitämä Ev’ry Day I’m Pastorin’… (http://everydayimpastoring.tumblr.com/). Esimerkkinä suomalaisista Tumblr-blogeista mainittakoon opiskelijoita ilahduttava, graduprosessista kertova Graduttaa (http://graduttaa.tumblr.com/).

Voiko Internet-meemejä ja -ilmiöitä sitten käyttää johonkin rakentavaan ja hyödylliseen? Tavanomaisesti ne kun ovat juuri vastakohta hyödyllisyydelle: helppoa ja nopeaa viihdettä, joka ei lopu Internetistä kesken. Itse uppoudun selaamaan kuvablogeja nimenomaan silloin, kun pitäisi ryhtyä töihin. Ne ovat ajattelulta suojaava pakopaikka.

Toisaalta pakopaikka ja kevyt huumori voivat olla juuri niitä asioita, joita leirityön pyörityksessä kaipaa. Saamastani positiivisesta palautteesta nousi päällimmäisenä esiin, kuinka moni koki saaneensa blogista apua kesän töissä jaksamiseen. Palautteen perusteella blogia luettiin paljon juuri leirien aikana. Ehkä Internet-kulttuurin nopea viestintätapa sopiikin erityisen hyvin henkisesti intensiivisen työn oheen, kun jaksaminen ei välttämättä veny vaikkapa kirjan lukemiseen. Kuvablogin selaaminen käy myös näppärästi niin tietokoneen kuin kännykän tai tabletin ruudulta.

Työntekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen lisäksi uskon netti-ilmiöissä olevan huikeasti potentiaalia juuri nuorten parissa työskentelyyn. Facebookista on puhuttu jo väsymykseen asti, mutta myös palvelut kuten YouTube, Instagram, Pinterest ja erilaiset kuvalaudat viihdyttävät nuoria vapaa-ajalla. Näiden sivustojen ja niissä käytettyjen viestintätapojen hyödyntäminen nuorisotyössä voisi avata uusia mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki tästä on, että aihe-ehdotusten perusteella Leiriticusta eksyi lukemaan jokunen rippikoululainenkin, vaikka suurin osa blogin huumorista ei heille välttämättä avautunutkaan.

not sure if serious

Rippikoulutyön näkökulmasta leirin oma Instagram-sivu voisi olla keino valjastaa leiriläisten älypuhelimet yhteishengen luomiseen. Sama pätee Youtubeen ja Pinterestiin. Välttämättä ei tarvitse edes käyttää itse palvelua, vaan pelkkä metodin käyttäminen voi riittää: ”Kuvittele itsesi Golgatalle puhelimesi kanssa. Minkälaisen kuvan otat? Ketkä kuvassa ovat? Mitä hashtageja liität?”. Nuoria voi myös ohjeistaa etsimään päivän tunnelmia peilaavan meemikuvan Internetistä. Vastaavat metodit voisivat varmasti toimia nuorisotyössä laajemminkin, erityisesti verkkonuorisotyössä.

Uskon, että Internetin syövereissä käytetyille viestinnän muodoille olisi huimasti käyttöä nuorisotyössä. Leiriticus osoittautui toimivaksi kevyen vertaistuen välineeksi kirkon leirityöntekijöille, ja sillä tuntui todella olleen positiivinen vaikutus työhyvinvointiin. Oikein käytettynä Internet-ilmiöt voivat olla väline niin työntekijöiden keskinäisessä kommunikoinnissa kuin viestinnässä nuorten kanssa.

Ehdoton edellytys tälle kaikelle on, että nuorisotyössä toimivilla on käytössään asianmukaiset välineet sekä koulutus niiden hyödyntämiseen. Tämän jälkeen tarvitaan enää luovuutta ja kokeilunhalua. Sukella seikkailuun!

Internetfenomen som redskap i ungdomsarbetet

Aleksi Salminen / 30.09.2013

Online phenomena as youth work tools

Aleksi Salminen / 30.09.2013
Lisää blogeja →

Aleksi Salminen