Blogi Tomi Kiilakoski 29.05.2018

Tomi Kiilakoski

Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija. Hän on kiinnostunut nuorisotyöstä, osallisuudesta ynnä teknologiasta. Vapaa-aikanaan hän soittaa kitaraa ja mandoliinia oululaisissa orkestereissa.

Profiiliin →

Ikkuna digitaaliseen nuorisotyöhön: Pohdintoja SomeCampista

David M. Kaplan on todennut, että mistä tahansa löydämme ihmisiä, löydämme suhteita teknologioihin. Tähän hän lisää, että mistä tahansa löydämme teknologiaa, löydämme suhteita ihmisiin. Hän haluaa korostaa, että kyky käyttää teknologiaa on peruuttamaton osa ihmisyyttä. Voi häntä tulkita niinkin, että teknologia on riippuvainen sosiaalisista suhteista ja sosiaaliset suhteet hyödyntävät jossakin määrin teknologiaa.

Perustelu nuorisotyön kiinnostukselle teknologiaan ei oikeastaan vaadi kuin sen toteamisen, että teknologiaa ei voi ymmärtää vain välineitä tarkastelemalla, vaan tulee aina katsoa, millä lailla teknologiavälitteiset kulttuurit ja vuorovaikutuksen tavat toimivat. Kun teknologia muuttuu olennaisesti, muuttuvat toiminnan tapammekin jossakin määrin. Tämä on jo itsessään selkeä perustelu sille, että nuorisotyön tulee olla kiinnostunut teknologiasta. Lisäperusteluja voi hakea nuorten kulttuureista, oppimisesta, digitaalisten taitojen merkityksestä kansalaisuudelle ja niin edelleen. Tärkeä on havaita, että teknologian ja ihmisten väliset suhteet muuntuvat ja saavat uusia muotoja, vaikka tietysti moni asiaa säilyy samana. Digitaalinen nuorisotyö toimii uuden ja vielä kehkeytyvän kulttuurin kanssa, mutta kiinnittyy samalla nuorisotyön perinteeseen.

Digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskus Verken järjestämä SomeCamp pidettiin Marttisten nuorisokeskuksessa Virroilla 15.-17.5. Osallistuin itse tapahtumaan puhujana, ideakilpailun yhtenä tuomarina ja kiinnostuneena mukana hengaajana. Ja saunojana, vietin saunassa ja vilvoittelussa laskujeni mukaan kuusi tuntia. Kun mietin tapahtumaa, mietin Kaplanin lausetta. Sitä Virroilla oli. Teknologiaa ja ihmisiä, ihmisiä ja teknologiaa. Drone kaartelemassa järven yllä, järven äärellä lähes seitsemänkymmentä nuorisotyön ammattilaista puhumassa asiaa. Nuorisotyön perinne ja esineiden Internet. Sulassa sovussa uusimmat teknologiset laitteet ja keskenään viihtyvät ihmiset.

Marttisten SomeCampia voi kuvata oppimisympäristöksi, jonka elementteinä ovat nuorisotyön ammattimainen yhteisö, fyysiset keskustelua tukevat puitteet – osa valtion rahoittamaa nuorisotyön perusinfraa, uudet laitteet ja ohjelmistot sekä niiden esittely, osaavat ihmiset, joilla on tarve olla keskenään. Tämä luo maaperän välittää hiljaista tietoa, esittää kysymyksiä ja muovata uusia ajatuksia.

Yksittäinen havainto: sukupuolijakauma oli verrattain tasainen. Teknologia ei ole äijäjuttu, ei edes pelaaminen. Organisaatiohavainto: paikalla oli kunnan, seurakunnan ja järjestön työntekijöitä ja johtajia. Se on hyvä. Syntyy yhteistä tajua. Laajempi havainto: digitaalisen nuorisotyön kehittämisessä painopiste on kuitenkin enemmän nuorisotyön kehittämisessä kuin välineitten käytön opettelussa. Niin pitääkin olla.

IKKUNA DIGITAALISEEN NUORISOTYÖHÖN

Vaikka digitaalisessa ympäristössä ikkunat (Windows) on kulunein mahdollinen vertauskuva, otan silti riskin, ja väitän, että SomeCampin seuraaminen on ikkuna siihen, miten digitaalisen nuorisotyön työmenetelmät näyttäytyvät. Voi ikään kuin kurkistaa ammattikulttuuria ja katsoa, miten he työtään hahmottavat ja tavoitteitaan asettavat. Erityisen kiinnostavaa oli toimia hackathon-tyyliin järjestetyssä ideakilpailussa mentorina ja tuomarina. Tavoitteena oli innovoida uusia nuorisotyöllisiä palvelumuotoja ja konsepteja. Tapahtumassa tuotettiin varsin monta kehityskelpoista ajatusta. Ajattelen, että näiden ideoiden pohtiminen kertoo jotakin digitaalisesta nuorisotyöstä.

Pohtiminen vaatii aina työkaluja. Teoriat ovat tutkimuksen työkaluja. Analysoin näitä SomeCampin ideoita hyödyntämällä Kokkolan kaupungin kanssa toteuttamani nuorisotyön opetussuunnitelma -hankkeen yhteydessä kehitettyä teoriaa siitä, että nuorisotyössä on kyse yksittäisen nuoren ja hänen suhteidensa tukemisesta – siitä, millainen nuori on ja millaisissa sosiaalisissa puitteissa hänen on mahdollista toimia. Tämän kehikon käyttäminen mahdollistaa sen tarkastelemisen, mitä digitaalisessa nuorisotyössä painotetaan. Käyn seuraavassa läpi, miltä ideat näyttävät, jos niitä analysoidaan suhdeteoriaa hyödyntäen.

  1. Nuoren itsetuntemus, itsetunto, itseilmaisu ja persoona. Osa menetelmistä keskittyi yksittäiseen nuoreen. Tällöin tavoitteena oli esimerkiksi auttaa nuorta hahmottamaan, kuinka paljon hän käyttää sosiaalista mediaa ja millaisia tunteita se herättää tai millaisia kuvia hänen on järkevä laittaa Instagramiin. Painopiste taisi olla enemmän nuorten vahvistamisessa kuin vaikkapa itseilmaisussa. Tästä ei kannata vetää ylisuuria johtopäätöksiä, mutta voi pohtia, onko digitaalisessa nuorisotyössäkin sama vaara kuin muussakin nuorisotyössä: että sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien näkökulmat peittävät alleen nuoret mahdollisuutena.
  2. Nuorten suhde toisiin nuoriin. Nuorten vertaissuhteitten edesauttaminen on nuorisotyön ydinkauraa. Vertaistoimintoja löytyi useita. Nuorten peliryhmien ryhmäsuhteiden helpottaminen tai valeuutisten paljastaminen yhdessä olivat esimerkkejä tästä. Nuorisotutkija Jani Merikiven tutkimuksissa muutaman vuoden takaa kävi ilmi, että verkkonuorisotyö on yllättävänkin yksilökeskeistä. Siksi ryhmäsuhteiden vahvistamista tervehtii ilolla.
  3. Nuorten suhde luotettaviin aikuisiin. Erityisesti pelitoiminnan yhteydessä nousi esille nuorten ja hänelle merkityksellisten aikuisten välisen suhteen tukeminen. Tätä ulottuvuutta voi ehkä peilata digitaalisen kuilun kautta: osa aikuisista ei ole kartalla siitä, mitä nuorten digitaalisissa kulttuureissa tapahtuu. Siksi kuilun yli johtavien siltojen rakentaminen on varmasti nuorisotyöllisesti paikallaan.
  4. Nuorten suhde alueeseen. Tämä ulottuvuus jäi vähälle huomiolle. Nuorisotila 2.0. -konseptissa mietittiin kylläkin tapoja, miten teknologiaa saisi luontevasti mukaan osaksi perinteistä talotyötä.
  5. Nuorten suhde palvelujärjestelmään. Tämä ulottuvuus näkyi Koutzi-ideassa, jossa pyrittiin luomaan nuoria tukeva applikaatio, jonka avulla voisi luoda työhakemuksia ja ansioluetteloita. Varsinainen suhde muihin palveluihin taisi silti jäädä vähemmälle.
  6. Nuorten suhde päätöksentekoon ja yhteiskuntaan. Osallisuus ja demokratia eivät juuri tarkasteluissa näkyneet.
  7. Nuorten suhde maailmaan ja ympäristöön. Tämäkin ulottuvuus jäi vähemmälle.

Ylläkuvatun kehikon idea on osoittaa, miten monin tavoin nuorisotyötä voidaan tehdä. Usein nuorisotyön toiminnoissa tuetaan useampia suhteita yhtä aikaa. Esimerkiksi ideakilpailun voittanut Pelikaverit -konsepti lähti liikkeelle siitä, että nuorille voitaisiin tuoda tukiaikuinen, jonka kanssa voisi pelata yhdessä. Perinteisen tukiaikuisajatuksen tuominen verkkoympäristöön oli raikas siksi, että se näki pelikulttuurin voimavarana ja siksi, että se mahdollistaa myös tukiaikuisten löytämisen itselle merkityksellisen toiminnan parista myös muualta kuin omasta lähiympäristöstä.

Mitä ikkunasta sitten näkyy? Varmaankin keskittymistä yksilöön, pelitoimintaan ja muuhun digitaalisten kulttuurien vertaisverkkoihin kohdistuvaa lisääntyvää ymmärrystä, teknologian käyttämistä nuorisotyöllisesti ja ilahduttavasti halua tuoda nuorille aikuiskontakteja. Ehkä siinä näkyy myös huolipuhetta. Katteetonta teknologiahöttöä ei näkynyt eikä kuulunut, enemmänkin realistista puhetta. Näin ehkä yllättävän vähän kytköksiä nuorten arkiympäristöihin digitaalisten kuvioiden ulkopuolella. Ainakaan Marttisille ei näkynyt niinkään projekteja, joilla tukea digitaalista nuorten omaehtoista nuorisotoimintaa. Osallisuuspilari jäi vähemmälle, ehkä myös pitkäkestoisemmat kasvun tukemiset. Ideat pohjautuvat ymmärrykseen siitä, miten teknologia toimii ja mikä voisi olla mahdollista. Voi tietysti olla, että tässä pätee samaan kuin kaikkiin yrityksiin kurkkia ikkunoista: näkee vain kapean osan kokonaisuudesta.

DRONE TOISVEDEN YLLÄ

Digitaalinen nuorisotyö kohtaa yhden merkittävän hankaluuden, joka erottaa sen muista nuorisotyön toimintamuodoista. Siinä nimittäin toimintaympäristö uudistuu jatkuvasti. Strategiatyössä pitäisi erottaa ennakoitavat muutokset, joihin voidaan valmistautua ja ennakoimattomat muutokset, jotka tulevat tuosta vain ja pistävät systeemit uusiksi. Digitaalisessa nuorisotyössä näkyy molempia muutoksia. Siksi ajattelen, että digitaalisessa nuorisotyössä joudutaan muita nuorisotyön muotoja enemmän pohtimaan muuttuvia välineitä. Ehkä vielä enemmän voisi pohtia sitä, miten nämä välineet muokkaavat nuorten kulttuureja? Tässä on kyllä siitä katsoa myös peiliin: nuorisotutkimuksessa nuorten digitaaliset kulttuurit eivät ole olleet kovin hyvin edustettuina. Yhteinen haaste, varmasti.

SomeCampissa painopiste oli minusta onnistunut. Oli laitepuhetta, mutta enemmän nuorisotyöllistä puhetta. Oli uuden toimintaympäristön hahmottelua. Oli vahvaa perinteen tajua. Itselleni näky dronesta lentelemässä Toisveden kalastusalueen yllä kesäisessä kansallisjärvimaisemassa tiivisti, mistä on kyse. On uutta teknologiaa, jota nuorisotyöntekijät ohjaavat ja joka jotenkin oudolla tavalla sopii perinteiseen maisemaan, vaikkei ole sinne aiemmin kuulunut.

Miten kohdata teknologinen maailma nuorisotyössä?

Tomi Kiilakoski / 08.03.2013
Lisää blogeja →

Tomi Kiilakoski