Tietokone auki pöydällä ja käsi siinä. Toisessa kädessä puhelin.

Arkisto

Etsivä löytää vai löytääkö?

24. elokuun 2015

Etsivä nuorisotyö on laajentunut lähes jokaiseen Suomen kuntaan ja se on ihan mahtavaa. Koska jokaisen kunnan on tarvittaessa järjestettävä etsivää nuorisotyötä, täytyy sen myös olla mahdollisimman toimivaa tavoittaakseen nuoret.

Lähdin tekemään pro gradu -työtä Jyväskylän yliopistolle yhteiskuntapolitiikan oppiaineeseen siinä oletuksessa, että nykyisin paras keino tavoittaa nuoria nuorisotyössä on sosiaalisen median ja ylipäätään Internetin avulla. Pohdin, millainen nykytilanne etsivässä nuorisotyössä todella mahtaa olla ja löysin mukaani gradumatkaan Verken, joka toimi toisen aineistoni luovuttajana ja taustatukena minulle yhdessä Nuorten Palvelu ry:n kanssa. Verken vuonna 2013 tekemään kuntakyselyyn vastasi 872 vastaajaa, joista 264:n etsivän nuorisotyöntekijän vastaukset valikoituivat minun gradu-aineistooni.

Mitä siis tutkin ja miksi?

Tutkimukseni tarkoituksena oli auttaa kehittämään Internetissä ja sosiaalisessa mediassa tehtävää etsivää nuorisotyötä sekä levittää kokemuksia etsivien työskentelytavoista. Tutkimuksellani halusin valaista nykytilannetta: pystyvätkö kuntien etsivät nuorisotyöntekijät hyödyntämään sosiaalista mediaa ja Internetiä työssään sekä mitä haasteita etsivässä verkkoperustaisessa nuorisotyössä koetaan. Keskityin myös siihen, mitkä asiat koetaan etsivän verkkoperustaisen nuorisotyön tärkeimmiksi hyödyiksi sekä miten sosiaalista mediaa ja Internetiä on tähän mennessä keksitty hyödyntää etsivässä nuorisotyössä.

Juurikin hyvien käytäntöjen ja ideoiden leviäminen tekee etsivän nuorisotyön toteuttamisesta tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa ja tukee nuorisotakuun tavoitteiden toteutumista. Halusin tutkimuksellani ennen kaikkea selventää sitä, voiko kaupallisiin tarkoituksiin luoduista medioista olla yhteiskunnallista hyötyä. Pyrin siksi löytämään viitteitä siitä, miten verkkoperustainen etsivä nuorisotyö tukee etsivän nuorisotyön ja nuorisotakuun tavoitteita.

Onko etsivillä nuorisotyöntekijöillä valmiuksia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön?

Kun tutkin etsivien valmiuksia ja resursseja tehdä etsivää verkkoperustaista nuorisotyötä, yllätyin eniten siitä, miten paljon huolia ja vaikeuksia asiaan liittyy. Nettityöhön käytettävät resurssit, kuten aika, osaaminen ja laitteisto olivat kyselyhetkellä hyvin vähäisiä. Älypuhelinten käytön katsottiin kyselyissä helpottavan työtä huomattavasti ja mahdollistavan muun muassa nuorille tärkeimmän ja ilmaisen palvelun, WhatsAppin käytön. Onneksi Verken tekemä uusintakysely vuodelta 2015 osoittaa jo teknisten työvälineiden lisääntyneen.

”Meillä ei ole tarpeeksi ajan mukaista välineistöä ja organisaatio on tehnyt uusien sovellusten käyttöönoton vaikeaksi. Nuorisotyössä näiden pitäisi tapahtua nopeasti ja ensimmäisen virran mukana…”

Huolissaan etsivät nuorisotyöntekijät olivat myös asenteista ja byrokratiasta, jotka estävät etsiviä nuorisotyöntekijöitä tekemästä työtään tehokkaasti. Kun kyselyjen mukaan kuntien ohjeistukset muun muassa sosiaalisen median käytöstä ovat tiukkoja ja paikoittain täynnä rajoitteita, niitä laatiessa ei ollut luultavasti tiedostettu sosiaalisen median mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Verkkoperustainen nuorisotyö on todettu kunnissa edullisemmaksi kuin tavallinen nuorisotyö, joten voisi olettaa sen kyselyssäkin ilmenneiden hyötyjen perusteella olevan kunnille hyödyllinen ”sijoitus”. Lisäksi teknisen laitteiston, Internetin ja sosiaalisen median palveluiden käyttöä tukeva koulutus oli jäänyt työpaikoilla vähäiseksi, vaikka se olisi nopeasti muuttuvassa mediamaailmassa tarpeellista.

”…Osaan kyllä käyttää niitä toimintoja, joita vapaa-ajallakin käytän, mutta olen oikeasti ihan tumpelo teknisissä asioissa. Mukava olisi myös saada uusia ideoita ja vinkkejä, miten muut hyödyntävät nettiä nuorisotyössä…”

On siis hyvä että meillä on Verke.

Etsivät nuorisotyöntekijät olivat melko hyvin niissä sosiaalisen median palveluissa, missä nuoretkin olivat, mutta käyttö oli pääosin keskittynyt Facebookiin, vaikka nuoret ovat jo siirtyneet kasvavissa määrin muihin sosiaalisen median palveluihin. Etsivältä vaaditaankin paljon oppimiskykyä ja halua, jotta hän pysyisi nuorten mediankäyttötottumusten nopeiden muutosten perässä.

Miten etsivät nuorisotyöntekijät tavoittavat nuoria somen avulla?

Onneksi tutkimukseni myös osoitti, että etsivät nuorisotyöntekijät ovat kekseliäitä sosiaalisen median hyödyntäjiä. Vastaajien käyttämiä sosiaalisen median palveluita oli useita ja käyttötapoja sitäkin enemmän. Eniten sosiaalista mediaa käytettiin tiedotus-, valistus- ja neuvontatarkoituksiin sekä pikaviestittelyyn nuoren kanssa. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin myös nuoren seurantatarkoituksiin ennaltaehkäisevästi. Sosiaalisen median kautta oli perustettu ryhmiä, jotka helpottivat tiedottamista ja tapahtumien suunnittelua. Yllättäen sosiaalinen media nähtiin keinona parantaa myös etsivän nuorisotyöntekijän jaksamista ja tiedonsaantia esimerkiksi etsivien omien vertaisryhmien avulla, joten etsivällä verkkoperustaisella nuorisotyöllä voidaan nähdä olevan kaksisuuntaisia positiivisia vaikutuksia.

Mitä se sitten hyödyttää?

”Nuorisotaloilla on ryhmissään n. 200 nuorta ja itselläni kaverilistalla noin 300 nuorta. Monet avaavat keskustelun heti kun kirjaudun facebookkiin. Keskusteluissa olen ohjannut mm. yhteishakua, työvoimatoimistonajanvarausta, valmistautumista työhaastatteluun, EVS paikan hakemista…lista on päättymätön…”

Yli odotusten, sosiaalinen media ja Internet ylipäätään nähtiin erittäin hyödyllisenä ja etsivien nuorisotyöntekijöiden työtä helpottavana. Suurimmaksi etsivän verkkoperustaisen nuorisotyön hyödyksi koettiin sen helppous nuorten etsimisessä ja tavoittamisessa. Sosiaalinen media koettiin myös matalan kynnyksen paikaksi, jossa nuori pystyy avautumaan helpommin ongelmistaan sekä hakemaan ja saamaan apua ja neuvoja etsivältä nuorisotyöntekijältä vaikkapa reaaliajassa.

”…Myös kunnan nuorten jutuissa pysyy kärryillä, kun kavereissa on paljon nuoria…”

Hieman ristiriitaisena hyötynä nähtiin sosiaalisen median mahdollistama ns. salapoliisityö. Sosiaalisen median avulla pystyttiin seuraamaan nuorten kuulumisia myös ilman varsinaista kontaktia ja lukemaan huolet rivien välistä. Salapoliisityön sanottiin helpottavan tutustumista nuorten ajatusmaailmaan ja ilmiöihin. Itse näen tässä myös haittapuolensa, sillä raja sosiaalisessa mediassa on häilyvä siinä, onko nuori tiedostanut tarkoin, että hänen jakamaansa tietoa voidaan käyttää edellä mainittuihin tarkoituksiin. Nuori voi kokea yksityisyyttään loukkaavana, jos hänen tietojaan urkitaan, vaikka ne olisivat jo valmiiksi julkisia. Tällöin luottamus etsivää nuorisotyöntekijää ja viranomaisia kohtaan voi heikentyä.

”…Asiakkaistamme suurin osa on joko töissä/koulussa/intissä ja tästä syystä heillä kaikilla on mahdollisuus osallistua asioihin, vaikka työ/koulu/armeija kiireet estäisi fyysisen tapaamisen.”

Ajankäytöllisesti sosiaalista mediaa pidettiin loistavana välineenä. Sen avulla voitiin käydä useita keskusteluja samaan aikaan, selättää pitkät välimatkat syrjäseuduilla ja ottaa yhteyttä sekä tarjota apua nuorelle vaikkapa ympäri vuorokauden. Tällöin mahdollistuivat palvelut nuorille päivärytmistä riippumatta myös muiden virallisten tahojen aukiolojen ulkopuolella. Tämä on erittäin tärkeää, sillä aiemman tutkimuksen mukaan sosiaalista mediaa käytetään eniten kello 18-21 aikaan. Työn katsottiin myös helpottuvan, kun viestien lukemisesta jää kuittaus ja kaikki nuoren kanssa käydyt asiat ovat muistissa keskusteluhistoriassa.

Entä haitat?

”…Facebook on siten hankala, kun miettii miten nuoret saattavat siellä kertoa kaikkea mahdollista itsestään, asumisesta, tuloista, terveys asioista jne. mutta ei juuri nuoria asia tunnu huolettavan”

Vaikka haitoista puhuttiin kyselyaineistossa hyvin harvaan, nekin täytyy huomioida. Suurimpana huolenaiheena näkyi epävarmuus sosiaalisen median hyödyntämisestä yksityisten ja arkaluontoisten asioiden käsittelyssä. Yksityisasetukset ovat epäselviä, eikä takuuta tietojen salassa pysymisestä ole. Toinen haitta liittyi sosiaalisen median kasvottomaan luonteeseen eli anonymiteettiin, jolloin asioista on mahdollista valehdella ja esittää jopa toista henkilöä tai kiusata. Koska etsivien täytyy pohtia ammattietiikkaansa Internetissä toimiessaan, olisi tärkeää luoda työpaikoille enemmän keskustelua aiheesta ja selkeämmät ohjeistukset, jotka toimisivat yhteen myös kuntien ohjeistuksien kanssa.

”…Virtuaalisesti on kuitenkin vaikeampi saada samalla tavalla kontaktia tai tulkita, kun livenä kohdattaessa.”

Lupauksia ei etsivien nuorisotyöntekijöiden mielestä pidetä Internetissä yhtä herkästi kuin kasvokkain sovituissa tilanteissa. Kasvottomuus voi myös vaikeuttaa kommunikaatiota, kun äänenpainot, eleet ja ilmeet jäävät piiloon ja viesti voidaan ymmärtää väärin. Tällöin etsivältä nuorisotyöntekijältä vaaditaan herkkyyttä ja hienovaraisten vihjeiden tunnistamiskykyä.

Muistettava on myös se, etteivät kaikki nuoret tietenkään ole sosiaalisen median palveluissa läsnä. Jos suositaan vain Internetiä käyttäviä nuoria etsivässä nuorisotyössä, suljetaan osa nuorista ulkopuolelle, mikä sotii etsivän nuorisotyön ja nuorisotakuun perusperiaatteita vastaan ja voi jopa syrjäyttää.

Miten etsivän nuorisotyön ja nuorisotakuun tavoitteet sopivat yhteen somen kanssa?

Ylipäätään verkkoperustainen etsivä nuorisotyö näyttää kyselyjen perusteella toteuttavan sekä etsivän nuorisotyön että koko nuorisotakuun tavoitteita varsin hyvin. Näkyvin yhteiskunnallisia tavoitteita tukeva tulos on etsivien nuorisotyöntekijöiden mielipide siitä, että verkkoperustainen etsivä nuorisotyö tavoittaa nuoret hyvin, ja mahdollisesti jopa paremmin kuin perinteinen kasvokkainen etsivä nuorisotyö. Tosin on vaikeaa enää tehdä erottelua kasvokkaisen ja verkkoperustaisen nuorisotyön välille, niin yleistä sen käyttö nuorisotyössä onneksi on.

”…Nuorten kohtaaminen on helppoa ja mutkatonta ja ennen kaikkea nuorten on helppo ottaa kontaktia turvalliseen aikuiseen. Saavutetaan ne nuoret jotka eivät ole tiloilla tai muissa toiminnoissa mukana.”

Hyvä nuorten tavoittavuus tukee etenkin yhteiskunnallista syrjäytymisen ehkäisemisen tavoitetta, mutta kyselyistä ei suoraan selviä, millaisia nuoria Internetistä tavoitetaan ja miten tavoittaminen on ymmärretty. Onhan mahdollista, että tavoitetut nuoret voivat olla niitä kaikkein aktiivisimpia, kuten on myös nuorisotakuuseen liittyen kritisoitu. Ei voida siis suoraan väittää, että verkkoperustainen etsivä nuorisotyö löytää ne syrjäytyneimmät nuoret. Toisaalta voidaan todeta, että verkkoperustainen etsivä nuorisotyö löytää niitä nuoria, joita ei välttämättä pelkällä kasvokkaisella nuorisotyöllä löydetä.

Erityisesti ammatillisen tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeä tulos oli nuoren kohtaamisen helppous Internetissä, ja siihen liittyen dialogisuuden ja tasavertaisuuden onnistuminen. Toisaalta vaikka kohtaaminen koettiin helpoksi sekä etsivän nuorisotyöntekijän että nuoren kannalta, painottivat monet vastaajista kasvokkaisen kohtaamisen merkitystä luottamuksen rakentumisen tavoitteeseen vedoten.

Toisena ammatillisia tavoitteita toteuttavana seikkana nähtiin sosiaalisen median nopeus ja ennakoivan sekä moniammatillisen työn mahdollistuminen. Nuorten ongelmiin puuttuminen onnistuu nopeasti ja ennakoiden, ja ammatilliset verkostot sosiaalisessa mediassa mahdollistavat tiedon ja vertaistuen saamisen myös etsivälle nuorisotyöntekijälle nopeasti.

”Esimerkiksi facebookin pikaviestien kautta nuori on hakenut kannustusta koulupäivän aloittamiseen tai jatkamiseen, ja sitä on pystynyt hänelle myös antamaan oikeaan aikaan ja täsmällisesti mobiililaitteen ansiosta.”

Elämänhallinnan tukeminen on nykysuuntaus syrjäytymisen ehkäisemisessä ja etsivän nuorisotyön tärkeä tavoite. Siihen liittyvää yksilöllistä tavoitetta eli nuoren taitojen vahvistamista nähtiin helpoksi toteuttaa palveluihin ohjaamisen ja tiedottamisen avulla, mikä on myös yksi etsivän nuorisotyön yhteiskunnallisista lähtökohdista. Tavoitetta edistettiin sosiaalisen median avulla siellä neuvoen, valistaen ja tiedottaen ja yhdessä nuoren kanssa tietoa hakien esimerkiksi koulutukseen, työhön ja asuntoihin liittyen.

”…Ujoimmatkin nuoret uskaltavat lähestyä, kertoa elämästään ja ongelmistaan. Nettikeskustelun myötä voidaan luoda luottamus nuoreen jolloin hän uskaltaa myös kohdata työntekijän kasvotusten.”

Myös tavoite nuorten mielipiteiden kuuntelemisesta ja valinnanvapaudesta toteutui aineistossa, sillä sosiaalinen media antaa monia työkaluja mielipiteiden ilmaisuun. Sosiaalisessa mediassa nuoren on myös helppoa ottaa apua vastaan tai torjua se. Ryhmien jäseneksi pääseminen ja erilaisten mielipidekyselyjen merkitys nuoren osallisuuden vahvistamisessa on aineiston perusteella positiivinen. Nämä tulokset tukevat erityisesti sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemistä, mikä on hyvin olennaista kun otetaan huomioon, että ihmissuhteista syrjäytyminen on nuorille yksi vakavimmin syrjäyttävistä tekijöistä.

Kaiken kaikkiaan etsivien vastauksiin vedoten väitän, että vaikka sosiaalisen median palveluja on kehitetty kaupallisiin tarkoituksiin, voi niiden käytöllä olla merkittävää yhteiskunnallista hyötyä. Etsivä kyllä löytää kun sille annetaan oikeat välineet.

Johanna Huotarin Jyväskylän yliopistolle toukokuussa 2015 tekemä pro gradu -työ ” Etsivä löytää vai löytääkö? Etsivien nuorisotyöntekijöiden kokemuksen Internetin ja sosiaalisen median käytöstä nuorten tavoittamisen keinona ja nuorisotakuun toteuttajana” on luettavissa täältä.

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto