Blogi Heikki Lauha 26.09.2017

Heikki Lauha

Vastaan Verkessä tutkimus- ja julkaisutoiminnasta sekä strategisesta kehittämisestä. Käytännössä työhöni kuuluvat mm. Verken kyselyjen ja julkaisujen tuottaminen sekä nuorisoalan organisaatioiden tukeminen digistrategioiden laatimisessa ja uusien kehittämishankkeiden käynnistämisessä.

Profiiliin →

Miksi digitaalista nuorisotyötä tarvitaan?

Nuorisotyöntekijät ovat hyviä kertomaan omasta työstään. Kun ihmisiä tapaa erilaisissa koulutuksissa, työyhteisöjen kehittämispäivissä tai ihan muuten vain, tuntuu nuorisotyön ammattilaisille olevan monta muuta ammattikuntaa luontevampaa kertoa, millaista toimintaa nuorten kanssa toteutetaan. Sen sijaan kysymykseen “miksi” tuntuu nuorisotyössä olevan vaikeampi saada vastausta. Tällöin kyse ei ole enää vain oman työn ja toiminnan kuvaamisesta, vaan toiminnalle asetettujen tavoitteiden avaamisesta.

Tomi Kiilakoski, Viljami Kinnunen ja Ronnie Djupsund pohtivat vuonna 2015 julkaistussa teoksessa Miksi nuorisotyötä tehdään? Tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta hyvin perusteellisesti nuorisotyön käytäntöihin perustuen, mitä on nuorisotyö ja miksi sitä tehdään. He korostavat, että näihin kahteen kysymykseen on vastattava, jotta toimintaa voidaan kehittää ja jotta nuorisotyön hyötyjä pystytään kuvaamaan myös toimialan ulkopuolelle.

Kirjassaan Kiilakoski, Kinnunen ja Djupsund ovat määritelleet nuorisotyön ”tavoitteelliseksi kasvatukselliseksi toiminnaksi, joka rakentaa prosesseja, joiden varassa nuorisotyön tavoitteiden on mahdollista toteutua”. He pohjaavat määritelmän kolmeen näkökulmaan: 1) nuorisotyössä on kyse kasvatuksesta, joka nojautuu nuorisotyön arvoperustaan, 2) nuorisotyö muodostuu hyvin erilaisista kohtaamisen prosesseista, joissa toiminnan kesto vaihtelee ja 3) nuorisotyö kasvatuksellisena prosessina pyrkii tuottamaan suotuisia tuloksia, mutta toiminnan tavoitteet ja tulokset muotoutuvat prosessissa, kun prosessi itsessään on toteutettu nuorisotyöllisesti laadukkaasti.

Kiilakosken, Kinnusen ja Djupsundin esittämä määritelmä avaa hedelmällisen maaperän myös keskustelulle siitä, mitä on digitaalinen nuorisotyö ja miksi sitä tehdään – tai tulisi tehdä.

Syksyllä 2016 julkaisemassamme Kohti digitaalista nuorisotyötä -teoksessa pyrimme hieman avaamaan digitaalisen nuorisotyön käsitettä ja sen taustaa. Ydinajatuksen voi tiivistää neljään näkökulmaan: 1) digitaaliseen nuorisotyöhön liittyy aina jollain lailla digitaalisen median ja teknologian hyödyntämistä nuorisotyön välineenä, sisältönä tai toimintaympäristönä, 2) digitaalinen nuorisotyö rakentuu samoille kasvatuksellisille tavoitteille kuin muukin nuorisotyö, 3) digitaalinen nuorisotyö pyrkii tukemaan nuorten toimijuutta digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja 4) digitaalinen nuorisotyö ei tee jaottelua kasvokkaisen ja digitaalisessa ympäristössä tapahtuvan toiminnan välillä.

Yhdistämällä nämä kaksi eri määritelmää – mitä on nuorisotyö ja mitä on digitaalinen nuorisotyö – saadaan monikerroksinen käsitys digitaalisen nuorisotyön olemuksesta.

Verken viime viikolla julkaiseman Digitaalinen nuorisotyö kunnissa 2017 -selvityksen yksi keskeisimpiä tavoitteita oli kartoittaa, miten kuntien nuorisotyöntekijät ja esimiehet hahmottavat juuri digitaaliseen nuorisotyöhön liittyvän monikerroksisuuden. Kyse ei ollut oikeiden tai väärien vastausten kokoamisesta, vaan pyrkimyksestä saada niin työntekijät, esimiehet kuin kokonaiset työyhteisöt miettimään, miksi heidän nuorisotyössä ja -toiminnassa käytetään digitaalista mediaa ja teknologiaa.

Onkin tärkeää, että jokainen työyhteisö tunnistaa omat yksilölliset tarpeensa ja vastaa omista lähtökohdistaan miksi-kysymykseen. Jos asiaa tarkastellaan valtakunnallisesti, voidaan perusteita digitaalisen nuorisotyön tarpeelle löytää esimerkiksi uuden nuorisolain perusteluosasta, jossa todetaan seuraavasti:

”Nuorten toimintaympäristö on myös muuttunut merkittävästi vuoden 2006 jälkeen. Digitaalinen toimintaympäristö, mukaan lukien sosiaalinen media, on laajentanut ja monipuolistanut nuorten tapaa harrastaa, vaikuttaa, osallistua ja kommunikoida. Nuorisotyön palvelut ja vaatimukset myös digitaalisessa ympäristössä ovat kasvaneet samalla kun yksilön ja nuorten ryhmien kasvokkain kohtaamisen tarve on säilynyt. Nämä muutokset ovat haastaneet nuorisotyön toimimaan uusissa ympäristöissä.” (HE 111/2016 VP)

Hallituksen esityksessä tarvetta perustellaan pääasiassa digitalisaatiokehityksen myötä syntyneenä tarpeena laajentaa nuorisotyötä uusiin toimintaympäristöihin. Toisaalta esityksessä mainitaan rivien välistä toinenkin oleellinen peruste digitaalisen nuorisotyön tarpeelle: digitalisaation myötä tapahtunut muutos nuorten toimijuudessa. Tämä nuorten toimijuuden muutos on ehkä kaikkein keskeisin peruste sille, miksi digitaalista nuorisotyötä tarvitaan. Toimijuuden muutoksella tarkoitetaan niitä digitalisaation myötä nousseita sosiaalisia ja kulttuurisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella nuoriin. Hallituksen esityksessäkin mainitut nuorten uudenlaiset tavat kommunikoida, harrastaa, osallistua ja vaikuttaa tämän päivän tietoyhteiskunnassa haastavat monella tapaa nuorisotyötä uudelleenarvioimaan, jopa kyseenalaistamaan omaa toimintaansa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, koska nuorisotyö on kautta aikojen rakentanut omaa rooliaan ja identiteettiään suhteessa yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Vanhaa sananlaskua mukaillen, digitaalinen teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Vaikka välineelliset ja teknologiset kysymykset ovat monella tapaa digitaalisessa nuorisotyössä läsnä, toiminnan keskiössä tulee aina olla laadukas sisältö ja sitä tukevat kasvatukselliset ja nuorisotyölliset tavoitteet – ihan samalla tavalla kuin missä tahansa nuorisotyössä.

”Tulevaisuudessa digi uppoaa osaksi arkea” – Digitaalinen nuorisotyö kunnissa 2017 -selvitys on luettavissa täältä.

Nuorisotyö siirtyi verkkoon kertarysäyksellä

Heikki Lauha / 01.04.2020

Onko digitaalinen teknologia nuorisotyössä enemmän uhka kuin mahdollisuus?

Heikki Lauha / 19.02.2020

Katsaus nuorisotyön digitalisaatioon

Heikki Lauha / 19.02.2019
Lisää blogeja →

Heikki Lauha