Blogi Eliisa Vainikka 05.05.2014

Eliisa Vainikka

Kirjoittaja työskentelee post doc -tutkijana Flows of Power / Vallan virrat -hankkeessa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa nuorten aikuisten mediankäyttöä ja lukutottumuksia sekä sosiaalista mediaa.

Profiiliin →

Anonyyminä verkossa

Nimettömällä nettikeskustelulla on monesti negatiivinen kaiku; siihen liitetään vihapuhe, trollaaminen ja kunnianloukkaukset. Anonyymiydellä on kuitenkin myös oma arvonsa.

Iso-Britanniassa toteutetussa tutkimuksessa kysyttiin nuorten kokemuksia anonymiteetistä verkossa ja todettiin, että anonyymiys on tärkeä tekijä, joka erottaa verkossa kommunikoinnin muusta viestinnästä. Nuorten vastaajien mukaan anonyymiys voimaannuttaa ja antaa käyttäjille äänen, mutta voi myös mahdollistaa inhottavia ja julmia käyttäytymismuotoja, joista kukaan ei kanna vastuuta. Nuorille tärkein syy anonyyminä olemiseen oli henkilökohtaisten tietojen suojaaminen.

Vastaajista 65 prosenttia valitsi tämän syyksi pysyä anonyyminä. Toiseksi tärkein syy oli ”tuntea olonsa turvallisemmaksi” ja kolmanneksi tärkein ”oman maineen suojaaminen”. Nuorille anonyymiys ei ole negatiivista, vaan myös suojaa ja turvaa antava keino oman netinkäytön hallintaan. Myös hauskanpito mainittiin yhtenä anonyymiyden perusteluna.

Sosiaalinen media on yhä useammin valjastettu oman statuksen rakentamiseen muiden silmissä. Viime vuosien käänne avoimuuden ja verkostojen läpinäkyvyyden suuntaan pakottaa ihmiset esiintymään avoimesti omalla nimellään erityisesti sosiaalisen median verkostopalveluissa, ja tuotteistamaan itsensä eräänlaiseksi ihannekuvaksi. Sosiaalisessa mediassa työstetään harkittua kuvaa itsestä, joka sitten esitetään muille. Esimerkiksi nuoret muodin mikrojulkkikset, kuten tyttöjen Rookie-verkkolehden perustanut Tavi Gevinson rakentavat kuuluisuuttaan verkon kautta tuotteistamalla itsensä.

Kun sosiaalisen median sovellukset keräävät, lajittelevat ja säilövät entistä enemmän tietoa meistä käyttäjistä, korostuu anonyymien palvelujen merkitys entisestään. Esimerkiksi Facebook pyrkii tuomaan yhteen mahdollisimman monia eri puolia käyttäjästään. Se yhdistää sellaisiakin puolia ihmisestä, jotka eivät ilman tätä kaiken kattavaa naamakirjaa välttämättä kohtaisi. Sosiologi ja psykologian tutkija Sherry Turklen kirjassa Alone together amerikkalaisnuoret kertovat, miten heidän Facebook-profiilinsa ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. Nuoret harkitsevat tietoisesti, minkälaisen kuvan he esittävät maailmalle. Facebookin aikana kasvaneille netissä toimiminen näyttäytyy erilaisena kuin varhaisten nettiyhteisöjen aikakaudella, jolloin erilaisia verkkotiloja syntyi ja kuoli ja niihin liitetty identiteetti usein luotiin uudelleen uudessa palvelussa. Nyttemmin avoimuuden aikakaudella nettimaineesta eroon pääseminen on vaikeampaa.

Anonyymien yhteisöjen kautta voidaan vastustaa esimerkiksi Facebookin edistämää kehitystä, jossa ihmisten odotetaan paljastavan yhä enemmän tietoja itsestään kaupallisissa palveluissa. Erään tutkimukseni fokusryhmähaastattelussa haastateltavat nuoret aikuiset kuvailivat anonyymiä Ylilauta-keskustelupalstaa ”Internetin kaatopaikaksi” ja ”tosi törkyiseksi” paikaksi. Samassa keskustelussa kuitenkin todettiin laudan olevan Suomen aktiivisin keskustelufoorumi. Myös foorumin perustajien Iltalehdelle antama lausunto kuvaa samaa ideologiaa: ”Me vain tarjoamme vessan seinän ja käyttäjät itse täyttävät sen”. Ylilauta on nykyaikainen vessanseinä ja foorumista tulee sellainen, joksi käyttäjät sen tekevät. Se on samanaikaisesti sekä törkyinen että puoleensavetävä verkkotila ja sillä, kuten amerikkalaisella 4chanillakin, on myös merkittävä asema nettimeemien alkulähteenä. Hetkellisyys ja nimettömyys lienevät myös osa Ylilaudan viehätystä. Anonyymin nettikulttuurin käytännöt ja ideologiat ovat levinneet globaaliksi ilmiöksi erityisesti lautakulttuurin kautta. Ylilauta ei ole enää triviaali ”nuorten huumorisivusto”, kuten sitä Iltalehdessä kuvailtiin vuonna 2011, vaan osa uutta maailmanlaajuista kulttuurista kehitystä.

Eron tekeminen eri elämänalueiden välille tuntuisi olevan erityisen luontevaa nuorille. Anonyymi nettikeskustelu ja anonyymeihin yhteisöihin osallistuminen voi toimia psykologi Erik H. Eriksonin moratoriumin kaltaisena vaiheena, jossa nuoren on mahdollista kokeilla erilaisia identiteettejä ennen omaan pysyvään identiteettiin sitoutumista ja sen omaksumista. Anonyymiys on tärkeää tälle kokeilulle ja identiteettileikittelylle. Lisäksi anonyyminä on mahdollista ilmaista avoimemmin myös rumia tunteita.

Julkisuudessa anonyymiydestä käydyssä keskustelussa usein unohdetaan sen pitkä historia. Anonyyminä kirjailijanuransa aloittanut tutkija ja kirjailija Brooke Magnanti puolustaa TedX-puheessaan anonyymiyttä sanomalla, että usein anonyymit ovat juuri heitä, joilta puuttuu voimakas ääni. Hän käyttää puolustuspuheenvuorossaan esimerkkinä naiskirjailijoita, jotka joutuivat kirjoittamaan romaaninsa keksityllä miehen nimellä aikana, jolloin naiset eivät voineet vielä julkisesti esiintyä kirjailijoina. Pikemminkin kuin anonyymiys, uutta onkin ennemmin vaatimus, että meidän täytyisi aina saada tietää kuka kirjoitti mitäkin; ja Facebookin tapauksessa yhdistää nimeen kasvot, paikkatieto, työpaikka ja tuttavapiiri.

Verkossa toimivat yritykset eivät haluaisi meidän toimivan anonyymisti, vaan olevan mieluiten jäljitettäviä ja profiloitavia, jolloin tietomme ovat kerättävissä, hyödynnettävissä ja ennen kaikkea yhdisteltävissä erilaisiin tarkoituksiin. Brooke Magnanti haluaisi vapauttaa anonyymi-termin sen negatiivisista mielleyhtymistä trolleihin ja anonymous-liikkeeseen. Hän toteaakin, että anonyymiyttä hyödyntävät usein kulttuurin reunamilla ja marginaaleissa olevat ihmiset. Ylilaudan keskusteluista nousee trollaamisen ja meemien keskeltä esiin myös kiinnostavia nuoria puhuttavia aiheita, kuten yksinäisyys, ihmissuhdeongelmat tai uravalinnat. Aiheet ovat usein sellaisia, joita ei voisi tai haluaisi nostaa esiin omalla nimellään puhuen, siksi anonyymi keskustelu on tärkeää, jopa tärkeämpää kuin omalla nimellä käytävä somekeskustelu.

Verkkokeskustelujen yhteiskuntakritiikki syrjäytymisen näkökulmasta

Eliisa Vainikka / 14.10.2020

Kuvien kierrosta

Eliisa Vainikka / 08.02.2016
Lisää blogeja →

Eliisa Vainikka