Blogi Suvi Uski 06.10.2014

Suvi Uski

Kirjoittaja viimeistelee sosiaalipsykologian alaan kuuluvaa väitöskirjaansa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselle.

Profiiliin →

Aitous verkkovuorovaikutuksessa: mitä ja miten?

Aiemmassa näkökulma-kirjoituksessani kirjoitin profiilityöstä ja siitä, kuinka oman työroolin tuominen yhteisöpalveluun voi olla kerrassaan hankala projekti. Esiintyäkö Facebookissa vain työn merkeissä vai käyttääkö omaa siviiliprofiilia rohkeasti myös ammatillisessa toiminnassa? Omasta näkökulmastani käsin tärkeitä käsitteitä ovat verkkovuorovaikutuksen aloittaminen, kontaktin luominen ja ylläpitäminen. Tässä kirjoituksessa jatkan teemaa pohtimalla kuinka verkkovuorovaikutukseen voi päästä käsiksi ja käyn läpi konkreettisia esimerkkejä yhden mahdollisen verkkovuorovaikutuksen tavan, pikaviestimien, osalta.

Omaa toimintaa yhteisöpalveluissa täytyy harjoitella, jos siis tavoite on toimia verkossa. Toisille luontevan rytmin ja toimintatapojen löytäminen voi käydä nopeastikin, toiset voivat joutua harjoittelemaan enemmän. Kun uskaltaudumme tekemään jotain ja kun opimme tekemään jotain, toimintamme muuttuu hiljalleen tavaksi ja toimiminen helpottuu. Toiminnan aloittaminen voi tuntua hankalalta, mutta kun tulemme tutuksi uuden kanssa, voimme tuoda yhä enemmän omaa luonnettamme ja ainutlaatuisuuttamme mukaan tekemiseen. Monesti vuorovaikutuksen onnistumista eli luontevuutta kutsutaan aitoudeksi. Aitous ei ole ainoastaan yhden ihmisen mukanaan tuomaa luontevuutta vaan molempien vuorovaikutuksen osapuolten on osallistuttava tämän luontevuuden todentamiseen.

Kuinka aitous tulee osaksi verkkovuorovaikutusta?

Kun opettelemme omaa tapaamme toimia, omaa olemista on hyvä tunnustella, mutta ei liiaksi. Olemme kaikki erilaisia ja eroamme myös arkipäivän toimintatavoissa, vaikka suuret linjat näyttäisivätkin muiden kanssa yhdenmukaisilta. Olemme kiinnostuneet eri asioista ja tapamme kohdata ihminen — nuori tai vanha — on meillä kaikilla omanlainen. Kaikki kokevat haasteita arkisissakin vuorovaikutustilanteissa eikä konflikteja ole tarkoitus välttää, vaan oppia parempia keinoja tuoda oma näkemys luontevaksi osaksi vuorovaikutuksen hetkeä.

Kuinka saada luonteva startti verkkovuorovaikukseen? Aluksi aitoutta voi olla vaikkapa se, että myöntää sen, että ei ymmärrä missä mennään. Aitoutta on myös se, että kysyy nuorelta miten tämä sovellus toimii? Tai miten siellä sovelluksessa voisin olla mukana teidän jutuissa? Aitouden vastakohta voi puolestaan näyttäytyä niin, että tehdään sovelluksia tai tapoja olla esim. internetissä merkityksettömiksi tai vähäpätöisiksi, vain siksi, koska ei itse osata niissä toimia. Avoimen kiinnostuksen esittäminen voi sekin tietysti mennä toiseen ääripäähän, jos nuorta lähestyy liian tungettelevasti. Tällöin nuori voi sulkea aikuisen helposti ulkopuolelle. Yhteisöpalveluissa kuitenkin on monenlaisia eri ”tiloja”, ja yhden oven sulkeutuminen ei merkitse kaikkien ovien lukkiutumista. Oman yhteisen tilan löytäminen internetissä tai jopa yhden yhteisöpalvelun sisällä saattaa vaatia hetken sovittelutyötä, mutta oikean taajuuden löytyessä vuorovaikutus voi kehkeytyä luottamussuhteen rakentumiseksi.

Osallistumisen haaste nuoren näkökulmasta

Nuorena identiteetin rakentumisen vaiheissa myös suhde aikuisiin muuttuu. Kun oma mieli ja käsitys omasta kehosta ja mielestä on myllerryksessä, voi olla vaikea kommunikoida omaa oloa aikuisille ja olla toimiva osa yhteisöä. Kaikki nuoret eivät osallistu nuorille järjestettyyn toimintaan. Nuorelle nuorisotilaan saapuminen on moniulotteinen kokemus: täytyy tulla osaksi muiden nuorten ryhmää, täytyy tutustua toiminnan ohjaajiin, täytyy viestiä omille kavereille uuteen ryhmään menemisestä ja täytyy kertoa toisille kuka olen. Täytyy tutustua nuorisotilaan ja sen toimintaperiaatteisiin: Missä on vessa? Paljon kahvi maksaa? Kuinka pelikonsolivuorot jaetaan?

1. Pikaviestimien hyötyjä verkkonuorisotyössä: Kontaktin luominen

Pikaviestimet, kuten Facebookin Messenger tai Whatsapp, voivat tarjota arvokasta tukea uusien ja jännittävien sosiaalisten tilanteiden kuten nuorisotoimintaan osallistumisen menestyksekkääseen hallintaan. Esimerkiksi siellä missä kasvokkainen vuorovaikutus ei nuoresta tunnu luontevalta, voi auttaa se, että ensin jutustellaan esim. pikaviestimessä ohjaajan kanssa, ja sitten kun nuori saapuu paikan päälle ensimmäistä kertaa, tuntee hän tilasta jo jonkun. Näin on helpompi madaltaa osallistumisen kynnystä ja kenties saada uusia hyviä tyyppejä mukaan porukkaan.

Tutkimusten mukaan verkkovuorovaikutuksessa pätee eri säännöt kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa erityisesti perinteisillä mittareilla arvioitujen ujojen henkilöiden keskuudessa. Ujo ei ole välttämättä ujo netissä. Netissä vuorovaikutustilanteen sosiaaliset vihjeet ovat paremmin hallittavissa ja niitä on vähemmän kuin kasvokkaisessa tilanteessa. Näin ollen kasvokkaisessa tilanteessa ujona tunnettu henkilö voikin olla varsin ulospäinsuuntautunut verkkovuorovaikutuksessa, jossa sosiaaliset vihjeet ovat eri tavalla jäsentyneitä. Jos kykymme toimia vuorovaikutustilanteessa jaetaan verkkovuorovaikutukseen ja kasvokkaiseen vuorovaikutukseen on mielenkiintoista ajatella, mitä kasvokkaisessa vuorovaikutustilanteessa loistavasti pärjäävälle tapahtuu verkkovuorovaikutuksessa? Näin ollen on myös perusteltua kysyä voiko ulospäinsuuntautuneesta tulla netissä ujo?

2. Pikaviestimien hyötyjä verkkonuorisotyössä: Tavoitettavuus

Yhteisöpalveluiden pikaviestimien myötä nuorisotyön ammattilainen tavoittaa liudan nuoria helpommin kuin koskaan aiemmin. Tiedottaminen ja kontaktin saaminen voi käydä käden käänteessä. Tavoittaminen on mahdollista nyt myös toisin päin: nuoret voivat itselleen luontevalla tavalla lähestyä nuorisotyön ammattilaista. Mielenkiintoista on se, kuinka myös ne nuoret, jotka aiemmin olisivat jääneet järjestetyn nuorisotoiminnan ulkopuolelle, ovat nyt löytäneet mahdollisuuden vähitellen tulla osaksi nuorisotoimintaa.

3. Pikaviestimien hyötyjä verkkonuorisotyössä: Läsnäolo

Kolmas esimerkki viestimien tarjoamasta tuesta näyttäytyy sellaisissa tilanteissa, joissa nuori kohtaa arjessa haasteita, joihin toivoisi luotetun aikuisen tukea. Kuitenkin kahdenkeskisen jutteluhetken järjestäminen voi olla vaikeaa kansoitetussa nuorisotilassa. Myös se voi tuntua nuoresta liian hankalalta, jos kahdenkeskistä tapaamisaikaa aletaan järjestämällä järjestämään. Nuori voi kokea, että hänen asiansa tulisi olla kyllin vakava, jotta tällainen järjestely olisi perusteltu ja tuen tarve saattaa näin ollen jäädä kokonaan ilmaisematta. Kiitos pikaviestimien, yhteydenottokynnys on varsin matala ja asian ei tarvitse olla arkipäiväistä sananvaihtoa kummempi. Ohjaaja ehtii vastata nuoren keskustelunavaukseen vaikka viiveellä ja keskustelu rytmittyy luontevaksi osaksi muun työskentelyn virtaa. Parhaassa tapauksessa viestimissä ”idlaaminen” eli paikallaolo ilman sen kummempia aktiviteetteja voi näyttäytyä nuorelle läsnäolona ja välittämisenä. Usein pari kannustuksen sanaa tai kiinnostuksen osoittaminen voi olla merkittävä eteenpäin vievä ele.

4. Selkeät pelisäännöt: Vuorovaikutuksen säätely

Neljäs esimerkki, joka saattaa kolahtaa etenkin heihin, jotka käyttävät pikaviestimiä jo olennaisena osana työnkuvaansa on se, että vuorovaikutuksesta nuoren kanssa tulee liian intensiivistä. Nuori ottaa jatkuvasti ja tauotta yhteyttä ja kuormittaa ohjaajaa liiaksi. Tällaisiinkin tilanteisiin on syytä punoa selkeät säännöt, aivan kuin muussakin nuorten kanssa järjestettävässä toiminnassa. Joskus se, että nuori hakee loputtomasti kontaktia ohjaajaan on merkki toisenlaisesta avuntarpeesta. Tilannetta arvioidessaan ohjaaja voi esimerkiksi pyytää liikaa kontaktoivaa nuorta tulemaan nuorisotilaan ja osallistumaan enemmän yhteistoimintaan tai eri tyyppisen avun tarpeen ollessa kyseessä ohjata nuorta esimerkiksi koulukuraattorille, harrastustoimintaan tai tukea keskusteluyhteyden syntymistä johonkin toiseen tahoon.

Kaikissa näissä edellä mainituissa esimerkeissä keskeistä on keskusteluyhteyden avaaminen ja ylläpitäminen. Senkin voi ajatella olevan jonkinlaista läsnäoloa, jos näkyy toisille ainoastaan linjoilla olemista viestittävänä pienenä vihreänä kuvakkeena, vaikkei kokoajan suoltaisi päivityksiä tai kyselisi kuulumisia.

Verkkovuorovaikutus tuo mukanaan monenlaisia tapoja olla tavoitettavissa ja läsnä. Nuorisotyön ammattilainen ei ole missään mielessä yksin tämän aihealueen pohdinnan kanssa. Myös vanhemmat, sukulaiset, ystävät ja muut nuoresta välittävät tahot pyrkivät samaan päämäärään: siihen, että linja on auki.

Lähteitä:

Kiitos Mimmi Mäkiselle viitaten keskusteluun nuorisotyön yleisistä toimintaperiaatteista.

Lähteitä ujous-tutkimukseen:
Stritzke, W. G., Nguyen, A., & Durkin, K. (2004). Shyness and computer-mediated communication: A self-presentational theory perspective. Media Psychology, 6(1), 1-22.

Orr, E. S., Sisic, M., Ross, C., Simmering, M. G., Arseneault, J. M., & Orr, R. R. (2009). The influence of shyness on the use of Facebook in an undergraduate sample. CyberPsychology & Behavior, 12(3), 337-340.

Baker, L. R., & Oswald, D. L. (2010). Shyness and online social networking services. Journal of Social and Personal Relationships, 27(7), 873-889.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen teoriaa:
Goffman, E. (1959). The Presentation of Self in Everyday Life. New York, NY, USA: Anchor.

Aikaisempi näkökulma-kirjoitus profiilityöstä.

Pitkä profiilihistoria yhteisöpalveluissa on haaste identiteetille

Suvi Uski / 02.11.2015

Gillar, gillar inte – långlivade val

Suvi Uski / 30.03.2015

Likes, dislikes – the longevity of choices

Suvi Uski / 30.03.2015
Lisää blogeja →

Suvi Uski